Hollantia vasta-alkajille

Jestas. Sain just valmiiksi jotain, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt, ja siksi laitan sen nyt tänne esille. (Tietty sen valmiudesta voi olla montaa mieltä, mutta on otettava huomioon, että kello on kaksi yöllä ja deadline on huomenna) Saa kertoa mielipiteitä puolesta ja vastaan (ja etenkin jos olen vahingossa tehnyt samanlaista kuin joku toinen), koska en tosiaankaan ikinä tee tällaisia asioita. Illustrator CS3:ssa on muuten oikein kivoja gradientteja...



(Tehtävänanto: Piti suunnitella sirkukselle uudenlainen konsepti, ja sille juliste. Kyseinen juliste on siis sirkukselle, jonka kaikki esiintyjät ovat robotteja, ja jonka vetonaula on julisteessa näkyvä yksipyöräinen nuoralla-ajajarobotti.)

Viime päivistä sen verran, että olen lähinnä sairastanut ahkerasti ja tehnyt sen ohella vähän kouluhommia. Viime viikolla luokkatoverini Annukka kävi vähän turisteilemassa Hollannissa ja harrastettiin sen ja toisen luokkatoverini Oton kanssa hengausta Haagissa ja Rotterdamissa. Scheveningenin rannassa oli Atlantti ja rapuluurankoja ja Rotterdamissa huonointa kiinalaista ruokaa IKINÄ. Hung Kee oli paikan nimi, älkää ikinä menkö sinne. Löydettiin Witte de Withstraatilta sympaattisia baari/kahviloita, yhdessä oli aivan jumalaton määrä itämäisiä lamppuja:



Lisäksi harrastin hengausta myös ystäväni äidin kanssa, ja löydettiin Haagista varsin mainio Hagedis- niminen kasvisravintola. Syöminen on kivaa aina kun ruoka on hyvää. Ko. ravintolaan pitää kylläkin tajuta tehdä pöytävaraus, tai joutuu syömään baaritiskillä..

Ei tähän kellonaikaan kyllä voi saada mitään järkevää tekstiä aikaan, ehkä seuraavalla kerralla vähän paremmalla menestyksellä! Nyt nukku.

Eilen illalla listasin päässäni plussia ja miinuksia niistä Cedricin joo/ei- synttäreistä, koska olin aika monen vaiheilla, mennäkö vaiko eikö. Oli kamala myrsky ja sade, kukaan ei vastannut tiedusteluihini siitä mihin aikaan sopisi mahdollisesti tulla paikalle, paikka sijaitsi toisella puolen kaupunkia ja lisäksi olisi olemassa riski, että kaikki muut bileissä olisivat ranskalaisia, joista yhtäkään en tunne. Joten tietenkin menin sinne, ja Erasmusbrugilla minulta tuli kysymään tietä yksi tyttö, joka oli sattumalta myös menossa kyseisiin bileisiin (mikä todennäköisyys, täällä kuitenkin varmaan on ihan muutamat muutkin bileet lauantai-iltana...). Oli hyvin vaikeaa löytää sinne, ja paikan päällä kaikki muut olivat ranskalaisia, joista yhtäkään en tuntenut. Ihmiset katsoivat minua kuin hullua, kun kävi ilmi, että asun 7 kilometrin päässä keskustasta ja bileisiin olin siis tullut pyörällä myrskyssä varmaan yli 10 kilometrin matkan. Myöhemmin mentiin baariin, josta yllättäen löytyi melkein kaikki muut vaihtarit (mukaan lukien Cedric), jotka eivät olleet tulleet itse bileisiin, koska oli myrsky ja sade ja bileet olivat kaukana (ja melkein kaikki muut vaihtarit asuvat noin kymmenen minuutin matkan päässä keskustasta). Mitä tästä voimme päätellä? Hullut suomalaiset ovat aina hulluja suomalaisia missä tahansa. Kotona olin kello viisi ja päivällä herätessäni minulla oli mielenkiintoinen kampaus.

Huomenna olen menossa katsomaan The Wombatsia sen sillalla tapaamani tytön kanssa. Ensi viikonloppuna on bileet, jotka ovat Cedricin synttärit, ja niihin on kuulemma "ihan pakko tulla". Sitä odotellessa.

Täällä elettiin hetken verran jännittäviä aikoja, kun oli suuren tuhotulvan uhka, ja Rotterdamia suojeleva jättimäinen tulvapato suljettiin ilmeisesti ensimmäistä kertaa ikinä. Oli ihan kauhea myrsky ja taitaa olla edelleenkin, en vain ole käynyt vielä ulkona...

Jos asuisin täällä vakituisesti ja kävisin vakituisesti tuota koulua, yrittäisin kerätä kasan ihmisiä joiden kanssa hankkisin työhuoneen. Välillä on todella raskasta ratkaista kaikki ongelmat keskenään kotona. Koulussa kun ei ole edes kotiluokkia tms. työskentelytiloja sellaisia asioita varten, joita ei tehdä tietokoneella. Suomessa usein auttaa, kun siirtyy kotoa koululle tekemään esim. kuvituksia, ympäristönvaihdos ja turhien virikkeiden poistuminen edesauttaa aivotoimintaa. Olen alkanut arvostaa ihan uudella tavalla sitäkin, että koululle pääsee kellon ympäri, viikonloppuisinkin. Täällä on ovet kiinni iltaisin puoli kymmeneltä ja viikonloppuisin kokonaan. On monesti pinna aika kireällä, kun yrittää tehdä viikonloppuna kamalan kasan hommia, eikä voi liikkua kotoa mihinkään, ja sitten eräät huudattaa musiikkia ja/tai televisiota koko päivän. Korvatulpat vois olla hyvä hankinta.

( cut )

Edelliseen merkintaan viitaten, viela yksi ( turisti-itselaukaisinleikkiminen )(oli ihan pakko)

Joku just vähän aikaa sitten kommentoi jonkun livejournalissa, että itselaukaisimella tulee parhaat turistikuvat. Allekirjoitan väitteen.



Hyvä turistikuva.



Hyvä turistikuva.



Huono turistikuva.
Tän otti joku pariskunta, joka ensin pyysi mua ottamaan itsestään kuvan, ja saivat sitten tehdä vastapalveluksen.

Viime perjantaina oli siis Arcade Firen keikka Vorst Nationaalissa Brysselissä. Junia ei mennyt yöllä (täältä Brysseliin on vain kahden tunnin matka), joten olin yötä halpishotellissa ja vietin vielä lauantain turistikuvaten kaupunkia ja hankin taidemuseoähkyn (siellä oli se Brueghelin maalaus joka on täynnä hulluja ihmisiä, oon aina fanittanut sitä enkä tiennyt ollenkaan! Ostin minijulisteen siitä itselleni ja tulin iloiseksi). Keikka oli ihan mielettömän hieno, Arcade Fire on todellakin näkemisen arvoinen bändi! Kymmenen ihmistä lavalla, videotaidettakin oli ja mahtipontiset biisit sai yleisössä aikaan kollektiivisen keikkaekstaasin. Tällaista lisää!

Havaitsin kaksi asiaa: a) Brysselissä kukaan ei tiedä missä on. Multa tultiin kysymään yhdeksän kertaa tietä sen muutaman tunnin aikana, jonka vietin kaupungilla lauantaina. Ja b) brysseliläiset eivät ole kovin kohteliasta väkeä. Autot eivät pysähdy suojatien eteen kuten täällä, ja narikkajonossa oli aivan uskomatonta käytöstä varsinkin keski-ikäisiltä, kiilasivat ihan törkeästi eteen kyynärpäätaktiikalla.

Mutta on se vaan maar älyttömän hieno kaupunki, vielä ainakin yksi vierailu sinne tiedossa, kun menen parin viikon päästä katsomaan Interpolia ja Blonde Redheadia, eikä sieltä ihmeteltävä ole vielä loppunut kesken.

( Vähän lisää kuvia )

Lomakuvat täällä.

Täti oli syyslomareissulla ja tuli tänään takaisin kotiin. Meni vähän erilaittis kuin piti, mutta hengissä ollaan ja hyvää teki. Ensinnäkin menin siis Raisan luo Lundiin, matkustin Saksan ja Tanskan halki junassa ja sain oitis perillä yöllä vatsataudin (tietenkin, en ookaan tätä ennen kärsinyt turistivatsavaivoista suuremmin, niin tottakai se tuli nyt kun menin niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Ruotsiin). Raisa asuu sellaisen boheemitekstiilitaiteilijaäiti-Annukan alivuokralaisena, se oli ihan hillitön tyyppi (Raisa tietty kans ;) ja päätin, että musta tulee isona sellainen. Käytiin Malmössä, kierreltiin Lundia. Ihastuin varsinkin Lundiin, just sopivan pieni ja just sopivan vanhoja taloja. Tiistaina mentiin Kööpenhaminaan. Ihastuin siihenkin. En ollut ollenkaan kuvitellut, että se on niin hieno.

Kööpenhaminasta junailin sit taas puolen Euroopan halki kotiin Rotterdamiin nukkumaan, ja torstaina lähdin Lontooseen. Se osoittautuikin huomattavasti hankalammaksi kuin olin osannut odottaa. Suunnitelmani oli siis junailla Brysseliin ja vaihtaa siellä kanaalin ali menevään junaan. Joo ei! Vinkki henkilöille, jotka aikovat matkustaa Hollannista Britanniaan lentokonetta välttäen: varsin miellyttävä lautta kulkee väliä Hoek van Holland - Harwich.

Ensinnäkin missasin Brysselin junan, koska lipunmyyjä ei osannut myydä mulle sellaista lippua, jolla pääsee reilikortin ostomaassa 50% alennuksella rajalle. Juonittelin sitten itseni seuraavalla mahdollisella junalla Roosendaaliin, joka on Hollannin ja Belgian rajalla ja jonka kautta Brysselin junat menee. Ajattelin, että sieltä saattaisi mennä useampiakin junia Brysseliin kuin Rotterdamista, ehkä, ja ehkä saattaisin vielä ehtiä siihen kanaalin ali menevään junaan jolla alunperin piti mennä. Odottelin siis Roosendaalissa Brysselin-junaa, ja viisi minuuttia ennen junan saapumisaikaa tuli kuulutus että sori, ei junia Brysseliin tänään. Noin viisi miljoonaa Brysselin-junan odottajaa ahtautui sitten kolmen vaunun pituiseen Antwerpeniin menevään lähijunaan, koska Antwerpenistä meni junia Brysseliin. Kiroilin aika paljon hiljaa itsekseni, mutta pääsin sentään vihdoin Brysseliin. Sitten kiroilin huomattavasti enemmän, koska lipunmyyjä Brysselin asemalla ystävällisesti ilmoitti, että kanaalin alittaviin juniin on olemassa tietty kiintiö reililipun käyttäjille, ja se kiintiö on kahdelta seuraavalta päivältä täynnä, että sori.

En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta päätin, että Lontooseen mennään, kun kerran kamalalla vaivalla olen Brysseliin asti päässyt. Marssin siis lähimpään Eurolinesin toimistoon ja ostin lipun. (Eurolines on halpa bussiyhtiö, joka liikennöi täyteen ahdetuilla yöbusseilla ympärs Eurooppaa, ja jos tykkää nukkua huonosti haisevien pappojen keskellä, suosittelen) Bussi lähti tietenkin vasta yöllä, joten minulla oli yllättäen seitsemän tuntia aikaa tutustua Brysseliin. Ei sinänsä harmita, koska Brysselihän on aivan älyttömän upea kaupunki. En osannut odottaakaan mitään sellaista. Kävelin jalkani kipeiksi ja otin paljon huonoja kuvia. Näin Manneken Pisinkin, se oli tosi pieni. Itse bussimatka sitten oli tietenkin juuri niin tuskaisa kuin voi odottaakin, kaiken huipuksi mentiin lautalla yli, ja passit tarkistettiin kolme kertaa sen yhden lauttamatkan yhteydessä, enkä ollut nukkunut yhtään kun vihdoin pääsin Lontooseen asti kuuden aikaan aamulla, mutta ei ollut Siljakaan, koska se tuli suoraan ulkoa, en siis ollut yksin.

Lontoossa käytiin vähän ostoksilla ja vähän ulkona ja röhnötettiin paljon ja se oli parasta. Olen kaksi kuukautta ikävöinyt röhnötysseuraa, koska ei puolituttujen ihmisten kanssa voi röhnöttää, siihen tarvitaan kokonaisia tuttuja. Kirotun vatsataudin ja typerien liikennejärjestelyjen takia Lontoo-aika kutistui todella vähiin enkä ehtinyt edes näkemään mitään asiaankuuluvia nähtävyyksiä vaikka piti, mutta oikeastaan ei edes haittaa, koska tarvitsin Siljan seuraa ja se oli pääasia. (Silja asuu muuten sellaisessa paikassa mikä on täynnä ortodoksijuutalaisia, ne on aika ilmiö isoine karvahattuineen ja korkkiruuvikiharoineen..) Selviydyin takaisin kotiin lopulta sillä mainitulla lautalla, joka sujui oikein kivuttomasti, ja vähän soimaan itseäni siitä etten tullut menneeksi sillä alun perinkin... No, virheistä oppii. Ja ainakin tulin vähän tutummaksi Brysselin kanssa, sinne taas muutaman päivän päästä Arcade Firen keikalle.

Täti on siis nyt levännyt, köyhempi ja vähän viisaampi. Romaanin loppu.

Lähden huomenna pienoisreilille ja päivittelen vähän kuulumisia, koska muuten hukun niihin kun palaan ensi viikon sunnuntaina.

Ensinnäkin, en jotenkin pysty lopettamaan Madonnan kuuntelemista. Se on Eijan vika. Se käännyttää mut kaikkiin musiikkeihin.

Meidän kotiin on muuttanut kaksi intialaista. Tasan kaksi viikkoa sitten The Indian Guy kysyi multa, haittaako, jos sen ystävä tulee muutamaksi päiväksi kylään. Sanoin, että ei tietenkään. Myöhemmin samana päivänä ilmeni, että pikku ystäviä olikin kaksi. Sitten ilmeni, että "muutama päivä" olikin useampi viikko. Siellä ne nytkin laulaa epävireisesti, paistaa intialeipää ja nauraa kimeästi katsoessaan telkkaria. On yllättävän stressaavaa, kun pitää kotityöskennellä paljon, ja jotkut tyypit on valloittaneet alakerran niin että ei voi edes vaihtelun vuoksi siirtyä olohuoneeseen tekemään töitä... En suostu myöntämään olevani nipottava kyttääjäkämppis, mutta oon onnistunut ärsyyntymään noiden loputtomasta vierailusta aina välillä aika kunnolla.

Kävin tänään ostamassa sen reililipun. Voimassa 10 päivää ja viitenä päivänä saa matkustaa, 159€. Yritin huijata, että en asu Alankomaissa, mutta täällä onkin sellainen systeemi, että jos sen lipun ostaa täältä se ei käy tässä maassa, oli minkä maan residentti tahansa. (Jos joku tätä lukeva tietää, onko esimerkiksi Britanniassa tai Belgiassa samanlainen systeemi, olisin tosi kiinnostunut, koska huvittaisi vähän juonitella kaikkia matkoja ja päästä halvalla.) Matkasuunnitelma: yöjuna Duisburgin ja Köpiksen kautta Lundiin raisaisverige-Raisan luo, maanantaina mennään molemmat hengaamaan Köpikseen ja sieltä taas yöjuna tänne takaisin ja sitten hengaamaan Lontooseen Siljan luo sunnuntaihin asti. Ja oon tosi antireilillinen, koska tein huomiseksi paikkavarauksen - saattoi olla ihan fiksu veto, koska nyt on syyslomat meneillään ja en tahdo joutua nukkumaan junan lattialla (vaikka teinkin niin ihan vapaaehtoisesti viime reissulla). Ei se maksanut kuin 3,50€. Voi olla, että joudun istumaan jonkun matkapahoinvoivan papan vieressä, joka oksentaa mun syliin, mutta on myös mahdollista, että joku asia joskus sujuu ongelmitta.

Oon ollut myös ammattiangstillinen, mutta nyt sain taas hyvän draivin päälle (jonka loma keskeyttää sopivasti) ja on fiilis, että jostain voi joskus tullakin jotain. Koulun kanssa mulla on kyllä vähän huono suhde, kun en ikinä saa ihmisiä kiinni. En tajua, mikä siinä mättää. Kaikki on jotenkin vähän sinne päin. Ja jumankekka, että kaipaan Taikin leveitä näyttöjä!!! Yritin tehdä taittoa, ja tuntuu kuin yrittäisi kurkistella jonkun aidassa olevan oksanreiän läpi... Vaihdoin projektiviikkoa sellaiseen, missä valittiin jokin idoli ja kuviteltiin olevamme fani, joka tekee jonkinlaisen tribuutin idolilleen. Minä olin Ashlee Simpsonin fani ja tein "miten tullaan Ashlee Simpsoniksi" -tyyppistä lehtistä, mutta sitten tuli vastoinkäymisiä ja oli pakko hylätä koko projekti, koska a) aikaa oli kolme päivää alustaloppuuntoteutukselle ja b) sain viimetippaisen kuvitustyön, josta maksetaan niin paljon, että ei kerta kaikkiaan ollut varaa sanoa ei - onneksi tuo projekti oli vain yhden opintopisteen arvoinen, joten ei paljon harmita. (Paitsi se, että olin juuri saamaisillani aikaan jotakin omassa mittakaavassani taitollisesti mullistavaa! Voi olla, että on pakko tehdä tuo ihan itekseni loppuun, ihan vain mielenkiinnosta että mitä siitä olisikaan tullut.)

Deutsche Bahn, täältä mää tuun! Reissaamisen ja Raisan näkemisen lisäksi oon toisiksi eniten innoissani, että saan lauantaina kunnollista ruisleipää, voisko olla yhtään kliseisempi kaipuun kohde :D Salmiakkiahan nää omituiset hollantilaiset tosiaan syö, tiesittekö sitä?

Kuvitus artikkeliin aiheesta "hallitus on huolestunut kaupunkitilan seksualisoitumisesta mm. alusvaatemainosten muodossa ja sen turmiollisesta vaikutuksesta nuorisoon" (ainakin toivottavasti). Naa on aina vahan kinkkisia, kun artikkelit on hollanniksi ja sit joutuu luottamaan opettajan tiivistelmaan, eika ole tuon opettajan tehtavien toteutukset menneet tahan asti oikein nappiin (tosin vika on tietenkin suurimmalta osin itsessa)... Toivottavasti nyt.

Mutta etta kuvaavaa on, etta juuri kun zoomailin tuon naisen rintoihin Photoshopissa, tanne tietokoneluokkaan tuli n. 20 arvokkaan pukuihmisen porukka, ilmeisesti niille esiteltiin koulun hienoja tiloja ja laadukkaita toita, ja ne seisoi suoraan pain mun nayttoa joten se esimerkki jonka ne silla hetkella naki oppilastyoskentelysta oli tuo :D

Taalla on ensi viikolla projektiviikko, en oikein tajunnut missa mennaan kun kaikki info oli hollanniksi ja suurin osa kursseista oli jo taynna, mutta onnistuin tunkemaan itseni johonkin kurssiin jossa suunnitellaan jotain johonkin ali/ylikulkusiltaan. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, toivottavasti a) sita opettajaa ei haittaa selittaa mulle asioita englanniksi ja b) siella on muitakin ulkkareita, jolloin mahdollinen ryhmatyoskentely on jotenkin luontevampaa.

Nyt taidegrafiikan tunnille kaivertamaan lisaa kalatapettia pullansyontilaattaan, etsaus & akvatinta samassa laatassa, jannittavaa millaista jalkea tulee. Taidegrafiikassa on parasta se, etta siita ei koskaan oikein tieda.

Pyöräilin tänään Delftiin, koska oli ihan kesä ja koska sinne on meiltä 15 km. Tuli taas sellainen olo, että nyt mää oon siellä Euroopassa. Delft on ihan erilainen kuin Rotterdam. Paljon pienempi, ikivanhoja taloja, goottikirkkoja, kapeita katuja. Ja nyt on sellainen olo etten pääse edes sängystä ylös huomenna, kun tietenkin piti käydä vähän eksymässä ja tuli ajettua yhteensä aika paljon enemmän kuin tuo 30 kilsaa..






( ... )

Open Studio Project, osa viisisataa: mulla oli tänään tapaaminen vihdoin sen opettajan kanssa, jota oon yrittänyt metsästää. Mitä tapahtui? Sain yhden paperin, ja sit kerroin vähän mitä haluan tehdä ja tittidii - sain kehotuksen kääntyä kuvituslinjan pääopen puoleen. Siis saman henkilön, jonka puoleen käännyin viime tiistaina. Sanon: HUOH.

Hyviä asioita:
-olen saanut valmiiksi
-löysin kaupasta Velvet Goldminen, siis oon metsästänyt tuota varmaan viisi vuotta! Oi teini-ikänostalgia! Oi Jonathan Rhys Meyers! Ja maksoi vain 5€! Innostuksissani ostin myös Marie Antoinetten ja Napoleon Dynamiten kun oli niin hyvät tarjoukset ja nym mää rupeen kattoon.
-sain päähäni, että syyslomaa kun venyttää vähän viikonlopuista, saa 12 päivää, ja niinpä ostan 22 päivän reililipun ja käyn Lundissa ja Kööppenhaminassa ja Lontoossa, ja kun viikon päästä loman loppumisesta on Arcade Firen keikka Brysselissä, niin sinne pääsee samalla lipulla, ja sit voi tehdä vielä pienen loikkauksen Saksan puolelle jonnekin, Keski-Euroopan kätevät etäisyydet my love! Ajatus reililipusta aiheuttaa sopivaa kutinaa vatsassa, normaalijunalippu ei oo ollenkaan sama asia!

Ajattelin, että voisi olla ihan varteenotettavaa näyttää, että mitä mää täällä oikein käytännössä teen, kun tiedän että joitain kiinnostaa. Tässä nyt ekaksi sarjis, joka meni vähän käsivaraksi* eikä ole edes mikään koulujuttu, mutta tää ois esimerkki niistä aiemmin mainitsemistani Posca-tusseista (ois niin pitänyt raaskia ostaa niitä jo käsivara-aikoina!)



( ... )