Hollantia vasta-alkajille

Robot Circus

2007-11-29T01:40:53Z

Jestas. Sain just valmiiksi jotain, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt, ja siksi laitan sen nyt tänne esille. (Tietty sen valmiudesta voi olla montaa mieltä, mutta on otettava huomioon, että kello on kaksi yöllä ja deadline on huomenna) Saa kertoa mielipiteitä puolesta ja vastaan (ja etenkin jos olen vahingossa tehnyt samanlaista kuin joku toinen), koska en tosiaankaan ikinä tee tällaisia asioita. Illustrator CS3:ssa on muuten oikein kivoja gradientteja...

(Tehtävänanto: Piti suunnitella sirkukselle uudenlainen konsepti, ja sille juliste. Kyseinen juliste on siis sirkukselle, jonka kaikki esiintyjät ovat robotteja, ja jonka vetonaula on julisteessa näkyvä yksipyöräinen nuoralla-ajajarobotti.)

Viime päivistä sen verran, että olen lähinnä sairastanut ahkerasti ja tehnyt sen ohella vähän kouluhommia. Viime viikolla luokkatoverini Annukka kävi vähän turisteilemassa Hollannissa ja harrastettiin sen ja toisen luokkatoverini Oton kanssa hengausta Haagissa ja Rotterdamissa. Scheveningenin rannassa oli Atlantti ja rapuluurankoja ja Rotterdamissa huonointa kiinalaista ruokaa IKINÄ. Hung Kee oli paikan nimi, älkää ikinä menkö sinne. Löydettiin Witte de Withstraatilta sympaattisia baari/kahviloita, yhdessä oli aivan jumalaton määrä itämäisiä lamppuja:

Lisäksi harrastin hengausta myös ystäväni äidin kanssa, ja löydettiin Haagista varsin mainio Hagedis- niminen kasvisravintola. Syöminen on kivaa aina kun ruoka on hyvää. Ko. ravintolaan pitää kylläkin tajuta tehdä pöytävaraus, tai joutuu syömään baaritiskillä..

Ei tähän kellonaikaan kyllä voi saada mitään järkevää tekstiä aikaan, ehkä seuraavalla kerralla vähän paremmalla menestyksellä! Nyt nukku.

Ei-syntymäpäivät

2007-11-11T12:27:35Z

Eilen illalla listasin päässäni plussia ja miinuksia niistä Cedricin joo/ei- synttäreistä, koska olin aika monen vaiheilla, mennäkö vaiko eikö. Oli kamala myrsky ja sade, kukaan ei vastannut tiedusteluihini siitä mihin aikaan sopisi mahdollisesti tulla paikalle, paikka sijaitsi toisella puolen kaupunkia ja lisäksi olisi olemassa riski, että kaikki muut bileissä olisivat ranskalaisia, joista yhtäkään en tunne. Joten tietenkin menin sinne, ja Erasmusbrugilla minulta tuli kysymään tietä yksi tyttö, joka oli sattumalta myös menossa kyseisiin bileisiin (mikä todennäköisyys, täällä kuitenkin varmaan on ihan muutamat muutkin bileet lauantai-iltana...). Oli hyvin vaikeaa löytää sinne, ja paikan päällä kaikki muut olivat ranskalaisia, joista yhtäkään en tuntenut. Ihmiset katsoivat minua kuin hullua, kun kävi ilmi, että asun 7 kilometrin päässä keskustasta ja bileisiin olin siis tullut pyörällä myrskyssä varmaan yli 10 kilometrin matkan. Myöhemmin mentiin baariin, josta yllättäen löytyi melkein kaikki muut vaihtarit (mukaan lukien Cedric), jotka eivät olleet tulleet itse bileisiin, koska oli myrsky ja sade ja bileet olivat kaukana (ja melkein kaikki muut vaihtarit asuvat noin kymmenen minuutin matkan päässä keskustasta). Mitä tästä voimme päätellä? Hullut suomalaiset ovat aina hulluja suomalaisia missä tahansa. Kotona olin kello viisi ja päivällä herätessäni minulla oli mielenkiintoinen kampaus.

Huomenna olen menossa katsomaan The Wombatsia sen sillalla tapaamani tytön kanssa. Ensi viikonloppuna on bileet, jotka ovat Cedricin synttärit, ja niihin on kuulemma "ihan pakko tulla". Sitä odotellessa.

ik_kijk @ 2007-11-10T18:07:00

2007-11-10T17:08:41Z

Täällä elettiin hetken verran jännittäviä aikoja, kun oli suuren tuhotulvan uhka, ja Rotterdamia suojeleva jättimäinen tulvapato suljettiin ilmeisesti ensimmäistä kertaa ikinä. Oli ihan kauhea myrsky ja taitaa olla edelleenkin, en vain ole käynyt vielä ulkona...

Jos asuisin täällä vakituisesti ja kävisin vakituisesti tuota koulua, yrittäisin kerätä kasan ihmisiä joiden kanssa hankkisin työhuoneen. Välillä on todella raskasta ratkaista kaikki ongelmat keskenään kotona. Koulussa kun ei ole edes kotiluokkia tms. työskentelytiloja sellaisia asioita varten, joita ei tehdä tietokoneella. Suomessa usein auttaa, kun siirtyy kotoa koululle tekemään esim. kuvituksia, ympäristönvaihdos ja turhien virikkeiden poistuminen edesauttaa aivotoimintaa. Olen alkanut arvostaa ihan uudella tavalla sitäkin, että koululle pääsee kellon ympäri, viikonloppuisinkin. Täällä on ovet kiinni iltaisin puoli kymmeneltä ja viikonloppuisin kokonaan. On monesti pinna aika kireällä, kun yrittää tehdä viikonloppuna kamalan kasan hommia, eikä voi liikkua kotoa mihinkään, ja sitten eräät huudattaa musiikkia ja/tai televisiota koko päivän. Korvatulpat vois olla hyvä hankinta.

On ollut niin ärsyynnyspäivä, että pitää tehdä lista asioista, jotka on tällä hetkellä hyvin.

1) Sarjakuvaprojekti etenee, ja suurella todennäköisyydellä saan sen valmiiksi ennen kuin lukukausi loppuu. Olen kolmena päivänä työllistetty sen kanssa, vauhti on ihan hyvä. Tosin se opettaja ei kuulemma hirveästi innostunut valinnastani, koska kun teen itsenäistä projektia, en saa tarpeeksi tutustuttua tämän instituution toimintaan... Yritän kestää tämän menetyksen.

2) Tänään olisi jotkut bileet, jotka on ja ei ole Cedricin synttärit. Kukaan ei ole vieläkään vastannut kyselyihini kellonajasta, mutta on mulla osoite. Kohta menen ostamaan viiniä ja sitten päätän, mihin aikaan ihmiset todennäköisimmin yleensä on paikalla bileissä.

3) Ensi viikon perjantaina on CocoRosien keikka täällä Rotterdamissa.

4) Ensi viikonloppuna tulee luokkatoverini Annukka maahan, ja luvassa hengausta ainakin meillä ja Haagissa. Ensi viikonloppuna on myös taas bileet, jotka on ja ei ole Cedricin synttärit (havaittavissa kenties epämääräistä & ristiriitaista tiedottamista?).

5) Sitä seuraavana viikonloppuna on taas Brysselin-matka, Interpol ja Blonde Redhead. Seuraavana päivänä ystäväni äiti tulee maahan ja mennään katsomaan Patti Smithiä Crossing Border- festareille Haagiin.

6) Sitä seuraavalla viikolla Maija tulee kylään.

7) Ja sitä seuraavalla viikolla tulee Essi ja mennään katsomaan Efterklangia Amsterdamiin, ja 6.12. on keskieurooppalainen kummallisuus nimeltä Nikolauksen päivä, jolloin kuvittelisin, että olisi jonkinlaista tapahtumaa meneillään, etenkin kun se on sunnuntai. Odotan mielenkiinnolla.

8) Serigrafian kurssi alkaa ilmeisesti kolmen viikon päästä. Taidegrafiikassa on tällä hetkellä litografiaa, joka on mielenkiintoista, mutta myös hemmetin hankalaa. En välttämättä jää kauheasti himoitsemaan litografian harjoittamista tämän osuuden jälkeen.

9) Kurssitehtävät on ihan innostavia. Kuvituskurssilla pitää suunnitella kolmiulotteinen paperista rakennettava otus, ja konseptisuunnittelun kurssilla pitää keksiä uudenlainen konsepti sirkukselle ja tehdä uudenlainen sirkusjuliste.

10) Olen yllätyksekseni kehittynyt aika hyväksi ruoanlaittajaksi. En olisi uskonut.

Itselaukaisin

2007-11-07T15:46:22Z

Edelliseen merkintaan viitaten, viela yksi

(oli ihan pakko)

Brysseli, taas

2007-11-06T21:44:29Z

Joku just vähän aikaa sitten kommentoi jonkun livejournalissa, että itselaukaisimella tulee parhaat turistikuvat. Allekirjoitan väitteen.

Hyvä turistikuva.

Hyvä turistikuva.

Huono turistikuva.
Tän otti joku pariskunta, joka ensin pyysi mua ottamaan itsestään kuvan, ja saivat sitten tehdä vastapalveluksen.

Viime perjantaina oli siis Arcade Firen keikka Vorst Nationaalissa Brysselissä. Junia ei mennyt yöllä (täältä Brysseliin on vain kahden tunnin matka), joten olin yötä halpishotellissa ja vietin vielä lauantain turistikuvaten kaupunkia ja hankin taidemuseoähkyn (siellä oli se Brueghelin maalaus joka on täynnä hulluja ihmisiä, oon aina fanittanut sitä enkä tiennyt ollenkaan! Ostin minijulisteen siitä itselleni ja tulin iloiseksi). Keikka oli ihan mielettömän hieno, Arcade Fire on todellakin näkemisen arvoinen bändi! Kymmenen ihmistä lavalla, videotaidettakin oli ja mahtipontiset biisit sai yleisössä aikaan kollektiivisen keikkaekstaasin. Tällaista lisää!

Havaitsin kaksi asiaa: a) Brysselissä kukaan ei tiedä missä on. Multa tultiin kysymään yhdeksän kertaa tietä sen muutaman tunnin aikana, jonka vietin kaupungilla lauantaina. Ja b) brysseliläiset eivät ole kovin kohteliasta väkeä. Autot eivät pysähdy suojatien eteen kuten täällä, ja narikkajonossa oli aivan uskomatonta käytöstä varsinkin keski-ikäisiltä, kiilasivat ihan törkeästi eteen kyynärpäätaktiikalla.

Mutta on se vaan maar älyttömän hieno kaupunki, vielä ainakin yksi vierailu sinne tiedossa, kun menen parin viikon päästä katsomaan Interpolia ja Blonde Redheadia, eikä sieltä ihmeteltävä ole vielä loppunut kesken.

Peilissii, hotelli.

Jos mulla on joskus isona oma talo, kasvatan siihen tällaisen villiviinin.

Tää on sieltä EU-mestoilta, siellä oli patsaita jonkin sukupuolien tasa-arvodirektiivin vuosipäivän kunniaksi.

EU-komissio...

Setä Schumann ja taustalla näkyy tuo sikäläinen Brandenburger Tor, Cinquantenaire Arcades, Belgian itsenäisyyden 50-vuotismuistomerkki. Tässä se lähempää toiselta puolen:

Sekä patsas joka tulee päälle ihan just.

Utomlands

2007-10-29T20:14:25Z

Lomakuvat täällä.

Täti oli syyslomareissulla ja tuli tänään takaisin kotiin. Meni vähän erilaittis kuin piti, mutta hengissä ollaan ja hyvää teki. Ensinnäkin menin siis Raisan luo Lundiin, matkustin Saksan ja Tanskan halki junassa ja sain oitis perillä yöllä vatsataudin (tietenkin, en ookaan tätä ennen kärsinyt turistivatsavaivoista suuremmin, niin tottakai se tuli nyt kun menin niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Ruotsiin). Raisa asuu sellaisen boheemitekstiilitaiteilijaäiti-Annukan alivuokralaisena, se oli ihan hillitön tyyppi (Raisa tietty kans ;) ja päätin, että musta tulee isona sellainen. Käytiin Malmössä, kierreltiin Lundia. Ihastuin varsinkin Lundiin, just sopivan pieni ja just sopivan vanhoja taloja. Tiistaina mentiin Kööpenhaminaan. Ihastuin siihenkin. En ollut ollenkaan kuvitellut, että se on niin hieno.

Kööpenhaminasta junailin sit taas puolen Euroopan halki kotiin Rotterdamiin nukkumaan, ja torstaina lähdin Lontooseen. Se osoittautuikin huomattavasti hankalammaksi kuin olin osannut odottaa. Suunnitelmani oli siis junailla Brysseliin ja vaihtaa siellä kanaalin ali menevään junaan. Joo ei! Vinkki henkilöille, jotka aikovat matkustaa Hollannista Britanniaan lentokonetta välttäen: varsin miellyttävä lautta kulkee väliä Hoek van Holland - Harwich.

Ensinnäkin missasin Brysselin junan, koska lipunmyyjä ei osannut myydä mulle sellaista lippua, jolla pääsee reilikortin ostomaassa 50% alennuksella rajalle. Juonittelin sitten itseni seuraavalla mahdollisella junalla Roosendaaliin, joka on Hollannin ja Belgian rajalla ja jonka kautta Brysselin junat menee. Ajattelin, että sieltä saattaisi mennä useampiakin junia Brysseliin kuin Rotterdamista, ehkä, ja ehkä saattaisin vielä ehtiä siihen kanaalin ali menevään junaan jolla alunperin piti mennä. Odottelin siis Roosendaalissa Brysselin-junaa, ja viisi minuuttia ennen junan saapumisaikaa tuli kuulutus että sori, ei junia Brysseliin tänään. Noin viisi miljoonaa Brysselin-junan odottajaa ahtautui sitten kolmen vaunun pituiseen Antwerpeniin menevään lähijunaan, koska Antwerpenistä meni junia Brysseliin. Kiroilin aika paljon hiljaa itsekseni, mutta pääsin sentään vihdoin Brysseliin. Sitten kiroilin huomattavasti enemmän, koska lipunmyyjä Brysselin asemalla ystävällisesti ilmoitti, että kanaalin alittaviin juniin on olemassa tietty kiintiö reililipun käyttäjille, ja se kiintiö on kahdelta seuraavalta päivältä täynnä, että sori.

En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta päätin, että Lontooseen mennään, kun kerran kamalalla vaivalla olen Brysseliin asti päässyt. Marssin siis lähimpään Eurolinesin toimistoon ja ostin lipun. (Eurolines on halpa bussiyhtiö, joka liikennöi täyteen ahdetuilla yöbusseilla ympärs Eurooppaa, ja jos tykkää nukkua huonosti haisevien pappojen keskellä, suosittelen) Bussi lähti tietenkin vasta yöllä, joten minulla oli yllättäen seitsemän tuntia aikaa tutustua Brysseliin. Ei sinänsä harmita, koska Brysselihän on aivan älyttömän upea kaupunki. En osannut odottaakaan mitään sellaista. Kävelin jalkani kipeiksi ja otin paljon huonoja kuvia. Näin Manneken Pisinkin, se oli tosi pieni. Itse bussimatka sitten oli tietenkin juuri niin tuskaisa kuin voi odottaakin, kaiken huipuksi mentiin lautalla yli, ja passit tarkistettiin kolme kertaa sen yhden lauttamatkan yhteydessä, enkä ollut nukkunut yhtään kun vihdoin pääsin Lontooseen asti kuuden aikaan aamulla, mutta ei ollut Siljakaan, koska se tuli suoraan ulkoa, en siis ollut yksin.

Lontoossa käytiin vähän ostoksilla ja vähän ulkona ja röhnötettiin paljon ja se oli parasta. Olen kaksi kuukautta ikävöinyt röhnötysseuraa, koska ei puolituttujen ihmisten kanssa voi röhnöttää, siihen tarvitaan kokonaisia tuttuja. Kirotun vatsataudin ja typerien liikennejärjestelyjen takia Lontoo-aika kutistui todella vähiin enkä ehtinyt edes näkemään mitään asiaankuuluvia nähtävyyksiä vaikka piti, mutta oikeastaan ei edes haittaa, koska tarvitsin Siljan seuraa ja se oli pääasia. (Silja asuu muuten sellaisessa paikassa mikä on täynnä ortodoksijuutalaisia, ne on aika ilmiö isoine karvahattuineen ja korkkiruuvikiharoineen..) Selviydyin takaisin kotiin lopulta sillä mainitulla lautalla, joka sujui oikein kivuttomasti, ja vähän soimaan itseäni siitä etten tullut menneeksi sillä alun perinkin... No, virheistä oppii. Ja ainakin tulin vähän tutummaksi Brysselin kanssa, sinne taas muutaman päivän päästä Arcade Firen keikalle.

Täti on siis nyt levännyt, köyhempi ja vähän viisaampi. Romaanin loppu.

Op reis

2007-10-18T21:44:04Z

Lähden huomenna pienoisreilille ja päivittelen vähän kuulumisia, koska muuten hukun niihin kun palaan ensi viikon sunnuntaina.

Ensinnäkin, en jotenkin pysty lopettamaan Madonnan kuuntelemista. Se on Eijan vika. Se käännyttää mut kaikkiin musiikkeihin.

Meidän kotiin on muuttanut kaksi intialaista. Tasan kaksi viikkoa sitten The Indian Guy kysyi multa, haittaako, jos sen ystävä tulee muutamaksi päiväksi kylään. Sanoin, että ei tietenkään. Myöhemmin samana päivänä ilmeni, että pikku ystäviä olikin kaksi. Sitten ilmeni, että "muutama päivä" olikin useampi viikko. Siellä ne nytkin laulaa epävireisesti, paistaa intialeipää ja nauraa kimeästi katsoessaan telkkaria. On yllättävän stressaavaa, kun pitää kotityöskennellä paljon, ja jotkut tyypit on valloittaneet alakerran niin että ei voi edes vaihtelun vuoksi siirtyä olohuoneeseen tekemään töitä... En suostu myöntämään olevani nipottava kyttääjäkämppis, mutta oon onnistunut ärsyyntymään noiden loputtomasta vierailusta aina välillä aika kunnolla.

Kävin tänään ostamassa sen reililipun. Voimassa 10 päivää ja viitenä päivänä saa matkustaa, 159€. Yritin huijata, että en asu Alankomaissa, mutta täällä onkin sellainen systeemi, että jos sen lipun ostaa täältä se ei käy tässä maassa, oli minkä maan residentti tahansa. (Jos joku tätä lukeva tietää, onko esimerkiksi Britanniassa tai Belgiassa samanlainen systeemi, olisin tosi kiinnostunut, koska huvittaisi vähän juonitella kaikkia matkoja ja päästä halvalla.) Matkasuunnitelma: yöjuna Duisburgin ja Köpiksen kautta Lundiin raisaisverige-Raisan luo, maanantaina mennään molemmat hengaamaan Köpikseen ja sieltä taas yöjuna tänne takaisin ja sitten hengaamaan Lontooseen Siljan luo sunnuntaihin asti. Ja oon tosi antireilillinen, koska tein huomiseksi paikkavarauksen - saattoi olla ihan fiksu veto, koska nyt on syyslomat meneillään ja en tahdo joutua nukkumaan junan lattialla (vaikka teinkin niin ihan vapaaehtoisesti viime reissulla). Ei se maksanut kuin 3,50€. Voi olla, että joudun istumaan jonkun matkapahoinvoivan papan vieressä, joka oksentaa mun syliin, mutta on myös mahdollista, että joku asia joskus sujuu ongelmitta.

Oon ollut myös ammattiangstillinen, mutta nyt sain taas hyvän draivin päälle (jonka loma keskeyttää sopivasti) ja on fiilis, että jostain voi joskus tullakin jotain. Koulun kanssa mulla on kyllä vähän huono suhde, kun en ikinä saa ihmisiä kiinni. En tajua, mikä siinä mättää. Kaikki on jotenkin vähän sinne päin. Ja jumankekka, että kaipaan Taikin leveitä näyttöjä!!! Yritin tehdä taittoa, ja tuntuu kuin yrittäisi kurkistella jonkun aidassa olevan oksanreiän läpi... Vaihdoin projektiviikkoa sellaiseen, missä valittiin jokin idoli ja kuviteltiin olevamme fani, joka tekee jonkinlaisen tribuutin idolilleen. Minä olin Ashlee Simpsonin fani ja tein "miten tullaan Ashlee Simpsoniksi" -tyyppistä lehtistä, mutta sitten tuli vastoinkäymisiä ja oli pakko hylätä koko projekti, koska a) aikaa oli kolme päivää alustaloppuuntoteutukselle ja b) sain viimetippaisen kuvitustyön, josta maksetaan niin paljon, että ei kerta kaikkiaan ollut varaa sanoa ei - onneksi tuo projekti oli vain yhden opintopisteen arvoinen, joten ei paljon harmita. (Paitsi se, että olin juuri saamaisillani aikaan jotakin omassa mittakaavassani taitollisesti mullistavaa! Voi olla, että on pakko tehdä tuo ihan itekseni loppuun, ihan vain mielenkiinnosta että mitä siitä olisikaan tullut.)

Deutsche Bahn, täältä mää tuun! Reissaamisen ja Raisan näkemisen lisäksi oon toisiksi eniten innoissani, että saan lauantaina kunnollista ruisleipää, voisko olla yhtään kliseisempi kaipuun kohde :D Salmiakkiahan nää omituiset hollantilaiset tosiaan syö, tiesittekö sitä?

Pompeii am Goetterdaemmerung

2007-10-11T15:46:22Z

Kuvitus artikkeliin aiheesta "hallitus on huolestunut kaupunkitilan seksualisoitumisesta mm. alusvaatemainosten muodossa ja sen turmiollisesta vaikutuksesta nuorisoon" (ainakin toivottavasti). Naa on aina vahan kinkkisia, kun artikkelit on hollanniksi ja sit joutuu luottamaan opettajan tiivistelmaan, eika ole tuon opettajan tehtavien toteutukset menneet tahan asti oikein nappiin (tosin vika on tietenkin suurimmalta osin itsessa)... Toivottavasti nyt.

Mutta etta kuvaavaa on, etta juuri kun zoomailin tuon naisen rintoihin Photoshopissa, tanne tietokoneluokkaan tuli n. 20 arvokkaan pukuihmisen porukka, ilmeisesti niille esiteltiin koulun hienoja tiloja ja laadukkaita toita, ja ne seisoi suoraan pain mun nayttoa joten se esimerkki jonka ne silla hetkella naki oppilastyoskentelysta oli tuo :D

Taalla on ensi viikolla projektiviikko, en oikein tajunnut missa mennaan kun kaikki info oli hollanniksi ja suurin osa kursseista oli jo taynna, mutta onnistuin tunkemaan itseni johonkin kurssiin jossa suunnitellaan jotain johonkin ali/ylikulkusiltaan. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, toivottavasti a) sita opettajaa ei haittaa selittaa mulle asioita englanniksi ja b) siella on muitakin ulkkareita, jolloin mahdollinen ryhmatyoskentely on jotenkin luontevampaa.

Nyt taidegrafiikan tunnille kaivertamaan lisaa kalatapettia pullansyontilaattaan, etsaus & akvatinta samassa laatassa, jannittavaa millaista jalkea tulee. Taidegrafiikassa on parasta se, etta siita ei koskaan oikein tieda.

Delft

2007-10-06T19:58:19Z

Pyöräilin tänään Delftiin, koska oli ihan kesä ja koska sinne on meiltä 15 km. Tuli taas sellainen olo, että nyt mää oon siellä Euroopassa. Delft on ihan erilainen kuin Rotterdam. Paljon pienempi, ikivanhoja taloja, goottikirkkoja, kapeita katuja. Ja nyt on sellainen olo etten pääse edes sängystä ylös huomenna, kun tietenkin piti käydä vähän eksymässä ja tuli ajettua yhteensä aika paljon enemmän kuin tuo 30 kilsaa..

Goottikirkko I.

Goottikirkko II.

Pytinki goottikirkko II:a vastapäätä.

Taloja goottikirkko II:n vieressä, takana goottikirkko III.

Tietenkin siellä oli heppoja.

Taloja goottikirkko II:n vastapäätä olevan pytingin takana ja sen pytingin etumusta.

Sen pytingin katulamppu.

Goottikirkko I. Se on vähän kallellaan!

Ympäristötaidetta goottikirkko III:n edessä.

Jotain ritarisettii.

Kaupungin itäportti.

Tommonen pytinki se on se portti.

Taidetta kadussa.

Osaa nääkin rakentaa hassuja taloja.

Tää näyttää siltä, että jollain on mennyt hermot kaikkien tiilten muuraamiseen paikalleen ja on pistänyt lopun seinän kasaan pelkällä laastilla.

Noin houkuttelevalta se vesi näyttää lähempää..

Tuulimyllykin!

Robotti Ruttunen

2007-10-05T17:29:52Z

Open Studio Project, osa viisisataa: mulla oli tänään tapaaminen vihdoin sen opettajan kanssa, jota oon yrittänyt metsästää. Mitä tapahtui? Sain yhden paperin, ja sit kerroin vähän mitä haluan tehdä ja tittidii - sain kehotuksen kääntyä kuvituslinjan pääopen puoleen. Siis saman henkilön, jonka puoleen käännyin viime tiistaina. Sanon: HUOH.

Hyviä asioita:
-olen saanut valmiiksi
-löysin kaupasta Velvet Goldminen, siis oon metsästänyt tuota varmaan viisi vuotta! Oi teini-ikänostalgia! Oi Jonathan Rhys Meyers! Ja maksoi vain 5€! Innostuksissani ostin myös Marie Antoinetten ja Napoleon Dynamiten kun oli niin hyvät tarjoukset ja nym mää rupeen kattoon.
-sain päähäni, että syyslomaa kun venyttää vähän viikonlopuista, saa 12 päivää, ja niinpä ostan 22 päivän reililipun ja käyn Lundissa ja Kööppenhaminassa ja Lontoossa, ja kun viikon päästä loman loppumisesta on Arcade Firen keikka Brysselissä, niin sinne pääsee samalla lipulla, ja sit voi tehdä vielä pienen loikkauksen Saksan puolelle jonnekin, Keski-Euroopan kätevät etäisyydet my love! Ajatus reililipusta aiheuttaa sopivaa kutinaa vatsassa, normaalijunalippu ei oo ollenkaan sama asia!

Ajattelin, että voisi olla ihan varteenotettavaa näyttää, että mitä mää täällä oikein käytännössä teen, kun tiedän että joitain kiinnostaa. Tässä nyt ekaksi sarjis, joka meni vähän käsivaraksi* eikä ole edes mikään koulujuttu, mutta tää ois esimerkki niistä aiemmin mainitsemistani Posca-tusseista (ois niin pitänyt raaskia ostaa niitä jo käsivara-aikoina!)

* Käsivara=Legendaarinen Taikin ekan vuoden kurssi, jossa mennään paikkoihin piirtämään asioita rumanvärisille papereille mahdollisimman innovatiivisin välinein, esim. maalitusseilla, kynsilakalla, teipillä, puhallustusseilla ja kaikella mahdollisella millä vain saa jälkeä paperiin.. Itse sain tuosta ihan mielettömästi irti, kun opin hyödyntämään väripapereita ja geelikyniä ja maalitusseja ja musteita jne.

I am Sterdam

2007-10-02T16:54:09Z

Toisinaan on sellainen fiilis, että elämä on yhtä kommunikaatiokatkosta. Tarkoittaa sitä, että opettajat ei ilmaise itseään ymmärrettävästi eikä ne vastaavasti tajua, mitä mä ajan takaa. Välillä se on oikeastaan aika siistiä, kun tuntuu että ratkaisen ja ajattelen kaikki asiat ihan eri tavalla kuin nää täällä, oon nuori kapinallinen! Ja tänään, kun yritin kysyä yhdeltä sedältä, onko se Open Studio Projectin vastaava opettaja (koska se kuvittajalinjan pääope arveli, että saattais olla), (tää asia edistyy jumalattoman hitaasti, mut ainakin jotain on tapahtunut, tuo pääope lupasi ottaa yhteyttä siihen opettajaan jota oon tässä yrittänyt turhaan tavoittaa, jotta voin sit edetä asiassa ja metsästää niitä seuraavia opettajia...) ja yritin esittää sitä kysymystä varmaan kymmenen minuuttia, enkä saanut sitä mitenkään tajuamaan, että kysymykseni ei ollut, voisinko ottaa taidegrafiikan sivuaineeksi. "I don't want to attend the Graphic Arts minor, I just want to know if you are the teacher of the Open Studio Project minor" "No, no, you must understand, you have to have former experience of graphic arts, that's why we arranged the evening courses for exchange students" Jeesus, että jotkut ihmiset voi olla pölkkyjä! Tuosta kuitenkin päättelin, että todennäköisesti tuo setä EI ollut etsimäni henkilö. Sit en vielä saanut sitä millään lopettamaan saman asian jankuttamista, vaati ponnistuksia olla sille kohtelias ja nauratti vain ihan hysteerisesti kun poistuin sieltä luokasta vihdoin ja viimein. Ihan uskomatonta...

Yritän asennoitua rennosti tähän koulun ajoittaiseen toimimattomuuteen, mutta tietokoneluokan suhteen on välillä vaikea saada huumorintaju riittämään. Tänäänkin odotin puoli tuntia, että yksi tuloste suostui tulemaan ulos, koska printterillä oli vähän vaikeaa. Ilmeisesti sillä on aina vähän vaikeaa. Ja sitten mullakin oli vaikeaa, kun yritin tehdä Flash-animaatiota ja se Flash oli vaan ihan jumalattoman surkea. Sillä ei pystynyt edes vääntelemään vektoreita. Joten tulin kotiin ja nyt odotan, että Flash Tryout Version latautuu koneelleni. Miten nää ihmiset pystyy elämään ja toimimaan jossain ammatissa? Luojan kiitos opiskelen kuvitusta, joten koulujuttujen suhteen en ole ihan niin riippuvainen tietokoneista. Olennaisempaa on, että olen juuri hankkinut lasten neonväristä piirustuspaperia ja Posca- tusseja, mikä muuten on parasta hetkeen!

Lauantaina oltiin vaihtareiden kanssa Amsterdamissa, ajankohta oli vähän huonosti valittu, koska satoi. Käytiin katsomassa näyttely paikallisen kirjagrafiikan huipuista, ja käveltiin viisituhatta kilometriä ympäriinsä, ja ostin sinisen vedettävän metallisen robotin joka soittaa rumpuja, ja illalla mentiin syömään pastaa ja juomaan punaviiniä espanjalaisen graafikkovaihtarin Federicon tyttöystävän luo. En ole aikoihin ollut niin väsynyt kuin pyöräillessäni kahdelta yöllä asemalta kotiin! Täs ois vähän kuvia, en ollut oikein kuvaustuulella, toiset mun edestä sitten kylläkin...

Koska, edelleenkin, Amsterdamissa on otettava kanaalikuva

Siellä oli tuommoinen setä Poseidon, jolle olisi pitänyt maksaa että siitä olisi saanut ottaa hyvän kuvan..

Hieno kauppakeskus

Matte, Julia

Minä pilapuodin ovella

Käytiin tuommoisessa ihiskahvilassa, jossa oli punaiset puupenkit sekä överimakea jugurttimysliaamiainen:

Kyllä, satoi!

Ja tämä on edelliseltä illalta, kun vallattiin se Valkoisen Talon baari, jossa oltiin kerran aiemminkin.

Näin.
Jatkuu ensi numerossa.

Voi änkeröinen

2007-09-26T21:06:39Z

Tännekin tuli syksy. Aamulla satoi oikein urakalla, joten oli pakko jättää pyörä kotiin ja mennä ratikalla, ja tietenkin illalla oli kaunis ilma - päätin täyttää päivän liikuntakiintiön kävelemällä 7 kilometrin matkan kotiin, ja loppumatkasta havaitsin, että kassin pohjalla oli kamera (josta patterit vähän lopussa, täksi värit on vähän mitä on). Pitänee joskus tallentaa vähän lisääkin tuota reittiä, itseäni ainakin kiinnostaa, mitä ihmisten koti-koulu-työmatkojen varrelta löytyy.

Ylikulkusiltoja on kuin onkin muuallakin kuin Raisiossa!

Tää on ehkä mun lempitie, aina välillä ei voi vastustaa kiusausta poiketa tuonne kaupungista tullessa.

Koskaan ei tiedä, mikä olennainen tienpätkä seuraavaksi on "under construction", jolloin joutuu tekemään mutkia matkaan...

Kekä arvaa, mitä nämä ova?

Oon tässä huomannut, että Taikissa asioiden toimivuus on ihan eri luokkaa verrattuna tähän. Esimerkiksi ihmiset saa kiinni. Olen nyt yrittänyt tavoittaa kaksi viikkoa sitä yhtä opettajaa, joka tuntuu hävinneen jäljettömiin. Kukaan ei ole nähnyt häntä alkuhässäköiden jälkeen, eikä sähköposteihini vastata. Ihan kiva, eihän tuosta opettajasta olekaan kiinni kuin 15 opintopistettä!
Toinen asia on välineistö. Koulun koneisiin ei ilmeisesti pystykään kirjautumaan omalla tunnuksella, ja kaikki pitää muistaa joka kerta tallentaa tikulle jos tahtoo säilyttää tiedostoja. Skannerit on jostain kivikaudelta ja koneita on murto-osa siitä mitä kotona. Sit kotiluokkia ei tietenkään ole, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki ei-tietokoneella-tehtävä täytyy saada aikaan kotona, ja kurssit toimii siten, että tunnilla käydään istumassa sen verran, että saadaan tehtävä tai kritiikkiä. Sosiaalisoinnin kannalta vähemmän antoisa vaihtoehto... Äh, tänään tympii, ei huvita! Lisäksi alkaa olla vakava ikävä Suomi-ihmisiä, tulkaa jo kylään!

(Tänään alkoi kielikurssi, se ainakin oli ihan hauskaa, opettaja mainio - mitä nyt kurssin aineisto pitää tulostaa itse netistä, ja kun yritin saavuttaa ko. sivustoa, selain ilmoitti, että sivua ei ole olemassa... Niin kuvaavaa!)

Olen tässä myös vaihtelevasti angstannut siitä, että tajusin yhtäkkiä olevani joutumassa sosiaaliseen tyhjiöön. Kaikki muut vaihtarit siis asuu samassa paikassa ja/tai ovat samalla linjalla (=graafinen suunnittelu), mistä yhteinen ajanvietto on tietenkin väistämätön seuraus. Ja kun itse käyn koulussa, todennäköisyys muihin vaihtareihin törmäämiseen on varsin minimaalinen, eikä meillä ole koulun puolesta mitään järjestettyä toimintaa - vaihtarius ainakin täällä toimii periaatteella "moi, olet täällä, pärjäile". Havaitsin siis muiden vaihtarien huidelleen keskenään jo ties missä. Eihän se käy päinsä, mää kans! Tämä toimikoon siis varoittavana esimerkkinä: järjestä itsesi samaan asuinpaikkaan tai samalle linjalle kuin suurin osa muista vaihtareista, ja olet pelastettu. Nyt on pakko aloittaa jonkinlainen "Minna näkyväksi" -projekti, ja jos mua aletaan vihata tuppautumiseni takia, niin... eihän noita ihmisiä tarvitse nähdä tammikuun jälkeen enää koskaan :D

Chocola d'Amour!

2007-09-23T20:11:49Z

Oltiin tänään suklaafestareilla.
Kuvat puhukoot puolestaan!

(Tyylivinkki: Saat helposti uuden ihastuttavan kampauksen, kun laitat hiuslakkaa märkään tukkaan ja ajat polkupyörällä vastatuuleen!)

Toi pappa oli veistänyt tuon suklaasta!

Joana, Julia

Catia, Joana

Näin!

Tuo oli valtava suklaamuna jonka sisään pääsi...

Viileys! Joana, Julia, Noah, Catia

Sit oli pakko mennä vähän puistoon sulattelemaan.

Goeden dag

2007-09-20T20:36:47Z

The Indian Guy leipoo ja intiamusiikki kantautuu keittiöstä, on niin kotoisaa kun saatiin vihdoin lämmityskin toimimaan! Se on kyllä ihan mukava poika, mutta innostuu aina esitelmöimään - toissapäivänäkin menin hakemaan iltateetä kun se oli keittiössä ja kului tunti siinä reissussa.. Intialaiset leivät on ihan nerokkaita, sellaiset joihin tulee vehnäjauhoja ja perunaa ja sipulia ja jotka paistetaan paistinpannulla, maistettiin yhtenä päivänä kun The Indian Guy leipoi niitä. Nam.

Tulin vähän aikaa sitten koululta, alkoi nyt ihan kunnollinen taidegrafiikan iltakurssi englanniksi. Rakastan tärpättiä! Tuli ihan kuvataidekoululapsuusnuoruusmuistot mieleen. Tehtiin kuivaneulaa ja etsausta, ensi viikolla tulee akvatinta. JEE. Oon NIIN pitkään himoinnut taidegrafiikan tekemistä!! Litografiaankin päästään käsiksi tässä jossain vaiheessa, ootan innolla.

Vaihdoin konseptisuunnittelun ryhmää, kun iltapäiväryhmässä oli muitakin ulkkareita ja sain heti aivan sairaan paljon enemmän irti, kun saatiin opetustakin eikä vain jouduttu kuuntelemaan, kun toiset puhuu hollantia. Pitää siis kehittää jokin uudenlainen ruokatuote ja suunnitella sille pakkaus. Koululla on näyttely ilmeisesti ensi kuun lopulla, kun on Open Day eli eräänlainen avoimien ovien päivä, ja tehdään myös sinne kuvituslinjaa esitteleviä juttuja erittäin kiireisellä aikataululla. Toiset ulkkarit oli sympaattisia ja tuli paljon parempi fiilis koulunkäynnistäkin, useimmilla kursseilla varsinaisia opiskelijoita ei kauheasti kiinnosta ottaa meihin vaihtareihin mitään kontaktia.. Vaihdan tuohon ryhmään myös huomisen kuvituskurssini (jossa pitää tehdä kansi Viiltäjä-Jack -dvd:lle), taka-ajatuksena tietty se että sekin on iltapäiväkurssi, saa nukkua pitkään!

Eilen oltiin muutaman vaihtarin kesken ulkona, päätettiin ensin vähän ex tempore mennä sellaiseen erasmus-illanviettoon silkkipainokurssin jälkeen (silkkipainokurssilla oli niin paljon ihmisiä, että meidät jaettiin kahtia, ja meidän ryhmä aloittaa vasta joskus marraskuussa..). Se illanvietto oli Concordia- nimisessä baarissa, joka oli aivan jumalattoman täynnä kamalia ihmisiä, eikä siellä voinut olla - päätettiin yksimielisesti, että vastedes erasmus-illanvietot voi jättää aika lailla omaan arvoonsa. Loppuin lopuksi illasta tuli kuitenkin hyvä ilta, kun löydettiin sellainen pienempi ja viihtyisämpi ja väljempi baari, jossa tosin soi humppa, sellainen kliseinen saksahumppa, paitsi että se oli hollanniksi! Ja kaikki paikalliset nuoret ihmiset lauloivat mukana! Käsittämätöntä. 45 minuutin pyöräily suuntaansa sai ääneni katoamaan, mutta kun pakko oli päästä sosiaalisoimaan terveydenkin kustannuksella... Oon siis ollut tässä viikon verran enempivähempi kipeänä, koska täällä talossa on yhtä kylmää kuin ulkona ja lisäksi kosteaa, joten vilustumista on ollut hyvin vaikea välttää. Parempaan päin mennään, etenkin nyt kun patterit heräsivät henkiin. Vuokraemännän mies kävi eilen säätämässä termostaattia, kun olin paria tuntia aikaisemmin varovasti tiedustellut Vuokraemännältä, voisko lämmitystä mitenkään saada päälle. Se aina yllättää positiivisesti ystävällisyydellään.

Mutta PYÖRÄILY ON IHANAA. Ostin tänään sadetakin, joten nyt ei tarvitse jättää pyörää kotiin sadesäälläkään (ts. viitenä päivänä seitsemästä..). Jos viikonloppuna on aurinkoa, tää vois lähteä vähän pidemmällekin pyöräilykotiseutututkimusretkelle.

Fotografie

2007-09-16T20:37:11Z

Tavoitteenani on pyöräillä kauniilla ilmoilla vähintään yksi tunti päivässä. Tänään pyöräilin kaksi. Tästä vierestä alkaa ihan maaseutu ja miljoona kilometriä pyörätietä, sen kun vaan valitsee ilmansuunnan ja polkee. Noita ihania mustavalkolehmiä oli vaik kuin pal, sit jotkut joutomaatontit oli ihan täynnä kaneja, ja lampaita ja hevosia oli tietty. Ja pieniä poneja!!

Kaikki rikkaat hollantilaiset tahtoo, että talon edessä menee kanava, ja niinpä he rakentavat talon eteen sellaisen.

Ja jonkin aikaa ajeltuani tapasin vanhoja tuttuja!!

Kaikesta päätellen a) ne on villikarjaa ja b) niiden on tosiaan tarkoituskin olla tuolla lenkkipolkujen keskellä...

Täs on sit vähän mun pyörää. Hollantilaiset harrastaa noita tommosia pappalaukkuja pyörän tarakalla, mullakin on nyt sellainen, koska satuin löytämään yhden pyöräni kanssa samaa sarjaa olevan.

Lähin julkinen kello.

Kävele asunnostasi ulos. Siirry esimmäiseen risteykseen vasemmalla (jos ei oo niin oikeelle sit). Ota kuva siitä mitä vasemmalla näkyy.
Tämä on meidän roskis. Se on noin metrin korkuinen. Siellä on alla kuilu. Se toimii samalla periaatteella kuin yleisten vessojen terveyssideroskikset. Kaikki meidän kadun asukkaat vievät roskansa tuonne.

puutarhatonttu tai sen korvike
(Pahoittelen huonoa kuvaa, olin keskellä pyörätietä ja en vain voinut pysähtyä niin kauaksi aikaa että olisin ehtinyt ottaa kunnollisen kuvan, oli liikennettä... hitto.)

Vessa.

Vessayksityiskohta, kaakelikuva!

...Olipa pläjäys. Loput kuvat sit kun ehdinjaksan ottaa ne!

Feest

2007-09-15T00:18:19Z

Tavoitteenani on nukkua huomenna koko päivä, joten valvon vielä vähän.

Tulin jokin aika sitten vuokraemäntäni aviomiehen arkkitehtitoimiston 5-vuotisbileistä. Kämppikseni The Indian Guy on siellä työharjoittelussa, ja juteltiin tuolla bileissä aika paljon ja katseltiin sen kokoamia pienoismalleja (yhdessä arkkitehtitoimiston suunnittelemassa yyberfuturistisessa talossa oli pieniä miehiä sisällä! Havainnollistamassa mittakaavaa tietty, mutta vähäks olis siistiä rakentaa yyberfuturistinen Rotterdam-nukkekoti teräksestä ja lasista perinteisen viktoriaanisen puuromantiikkanukkekodin sijaan) ja kommunikaatio-ongelmia alkaa olla koko ajan vähemmän.

Tässä kuvassa on bileiden dj ja The Indian Guy.

Bileissä oli aika paljon aikuisia, jotka tanssi aikuistanssia askel-oikeaan-askel-vasempaan, ja käsittämättömän makeita leivoksia, joista jopa minä en oikeasti pystynyt syömään kuin ehkä neljänneksen. Oli kivaa nähdä myös ex-kämppistäni P:tä. Olin P:n kanssa viime perjantainakin ulkona, se on vallan mainio tyyppi. Joidenkin ihmisten kanssa sitä vain tulee oitis paikalla toimeen, kollegani C on vastaavanlainen tapaus, mikä tietenkin on ihan hyödyllistä kun ollaan päivittäin tekemisissä. Saksalaiset kaksoset ja portugalilaiset tytöt graafikkopuolelta on myös yksiä lemppareistani. Tiistaina oli sellainen vaihtari-infotilaisuus, jonka jälkeen opettajat houkuttelivat meidät kanssaan baariin Valkoiseen taloon (siihen toiseen ennensotiarakennettuun taloon joka selviytyi toisesta maailmansodasta, toinen niistä on meidän koulu) ja käytiin saksalaisten ja portugalilaisten kanssa Suuri Musiikkikeskustelu, ja kävi ilmi, että meillä on lähes identtiset musiikkimaut. Loistavaa, sillä nyt on mahdollista saada havuteltua itselleni keikkaseuraa! Posti toi alkuviikosta lipun Arcade Firen keikalle Brysseliin, on erittäin hyödyllistä olla paikassa josta on lyhyt matka toisiin paikkoihin, joihin hyvät bändit tulee soittamaan!

Tässä on taiteellinen otos arkkitehtitoimiston ikkunasta ulos. Niillä oli myös näköalavessat.

Koulussa on ollut kaikkea kummallista. Ensinnäkin taidegrafiikka-sivuaineeni ei onnistunutkaan, koska olisi pitänyt olla aikaisempaa kokemusta taidegrafiikasta (mistä kukaan ei ollut maininnut mitään) ja se setä siellä luokassa ei ollut kovin halukas opettamaan mitään. Kuitenkin ensi viikolla alkaa iltakursseina sekä silkkipaino- että muu taidegrafiikka -kurssit, englanniksi, sinne siis. Hölmöä on se, että noista ei ilmeisesti saa opintopisteitä, ja että sivuaine pitää joka tapauksessa kehittää jostain. Aion yrittää hankkiutua Open Studio Projectiin eli itsenäisen projektin sivuaineeseen, toteuttaa vihdoinkin sen sarjakuvajutun josta olen jauhanut jo ikuisuuden. Ihan kivaa joo, mutta on muistettava, että opiskelen nyt Tylypahkassa. Yritin löytää sivuaineista vastaavan henkilön toimistoa, mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, ja oli pakko turvautua sähköpostiin. Sain vastauksen: We are still finding students somewhere in the building who also got lost. But they started in 1986! so it is not a suprise that you chose to use the internet. A good choise. Please get into contact with helen howard. Varaan maanantaina noin kolme tuntia Helen Howardin metsästämiseen. Hän todennäköisesti käskee minua etsimään kolmannen ja mahdollisesti vielä neljännen opettajan, sillä tarvitsen vastaavan opettajan ja tutorin projektilleni. Jos minusta ei kuulu muutamaan viikkoon mitään, lähettäkää etsintäpartio.

Loppukevennykseksi katutaidetta Witte de Withstraatilla.

Schoolbezoek

2007-09-10T09:23:25Z

Koulu alkaa tänään yhdeltä (taidegrafiikkaa, kuin siistiä!!), joten ehdin ennen sitä hieman selostamaan viimeaikaisia tapahtumia! (Valokuvia myöhemmin, edelliseen merkintään saa vielä ehdotella..)

Ensimmäinen koulupäivä oli viime keskiviikkona, käytiin läpi käytännön asioita ja kierrettiin koulua (jota opettajatkin vertaavat Tylypahkaan, uusi siipi on remontissa ja kaikki tilat ja luokat ja paikat ovat hyvin muuttuvaisia. Vanha siipikin on varsinainen sokkelo, useita portaita ja kummallisia käytäviä jotka kiertävät ympyrää ja päätyvät omituisiin paikkoihin. Perjantaina tapettiin kollegani herra C:n kanssa aikaa yrittämällä eksyä mahdollisimman perusteellisesti, se onnistui melko hyvin.) ja kiskottiin kuppikaupalla PAHAA automaattikahvia. Koululla on omituinen järjestelmä nimeltä Cheque Card. Kortti maksaa 35€, ja sillä saa ostaa 25 euron edestä kahvia ja ruokaa koulun automaateista ja kahvioista, käteinen ei käy ollenkaan. Tarvittaessa sille pystyy lataamaan lisää rahaa, ja 10€ pantin saa takaisin kun kortin palauttaa (jos on huutava rahapula, kortin voi siis aina viedä takaisin...). Lisäksi se toimii kulkukorttina, jolla pääsee vanhaan siipeen sisälle, sen ovet ovat jostain syystä aina lukossa.

Torstaina ja perjantaina oli ihan oikeesti koulua. Meitä kuvittajia on kaksi, C ja minä. Graafikkovaihtareita on varmaan 25, ne on jopa jaettu kahteen eri luokkaan... Kuvittajalinjan pääopettaja kehotti meitä osallistumaan tietyille kursseille, joista saamme tiputtaa enintään kaksi pois. Täällä on sellainen systeemi, että on pääaine (=meillä kuvitus) ja sitten saa valita sivuaineen, jota on aina maanantaisin, ja joka on käsittääkseni aika työpajallista. Olen alustavasti valinnut taidegrafiikan, jonne siis olen menossa tänään. Muita sivuaineita oli mm. ympäristötaide, maalaus, tekstiilitaide, valokuvaus, sit kaiken maailman korkealentoisia konseptikehitysjuttuja ja tuottamista ja presentaatiota, kaikkea hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä. Pääaineen kurssit toimivat siten, että mennään luokkaan ja kerrotaan opettajalle että moi olen vaihtari ja en puhu hollantia, sitten mennään istumaan ja kuunnellaan kun opettaja mesoo hollanniksi (tähänastisilla kahdella opettajalla on ollut hyvin eläväinen tapa esittää asiansa) ja tunnin jälkeen opettaja kertoo meille mistä oli kyse. Torstaina oli Conceptontwikkelingiä, jossa pitää tehdä pakkaus aiheesta "Olet mitä syöt", ja perjantaina kuvitusta, jossa pitää tehdä kuvitus artikkeliin yli 30-vuotiaiden nettideittailusta joka ei toimi, koska kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut toisistaan. Conceptontwikkelingin opettajan nimi on Kimmo, vaikka Kimmolla ei ole mitään yhteyksiä Suomeen, Kimmon vanhemmat olivat fanittaneet suomalaista Kimmo- nimistä urheilijaa joskus 70-luvulla ja päättäneet, että tässäpä hyvä nimi lapselle.

Perjantaina oltiin vaihtareiden kesken Witte de Withstraatilla artsufestareilla, siellä oli performanssia ja musiikkia ja galleriat auki myöhään illalla. Täällä on koko ajan jotkut festarit meneillään. Sunnuntaina, kun menin pyörällä ruokakauppaan, keskustan oli vallannut joku rullaluistelufestari, ja ihmisiä oli niin paljon, että pyörä oli pakko jättää kauas siitä kaupasta. Sunnuntai on ilmeisesti suosittu shoppailupäivä, keskustan kaupat ovat auki ja kaikki ihmiset tulevat sinne, koska sunnuntaisin ei ole muutakaan tekemistä. Ensi viikonloppuna on suklaafestarit taas Witte de Withstraatin suunnalla, sinnekin ilmeisesti vaihtariporukalla. Ei täällä tylsää ehdi tulla..

Ostin pyörän (kuva tulossa) Hemasta, paikallisesta Anttilasta, musta mummopyörä graafikollisin kuvioin. Täällä on muutama hyvin omituinen risteys, mutta muuten pyöräily toimii vallan mainiosti. Useimmilla kaduilla on erikseen pyöräilykaista, ja useimmiten se on punainen, joten sen jopa erottaa. Yksisuuntaisia katuja on paljon, minkä takia täytyy olla vähän tarkkana. Ainoa pyöräilyä haittaava asia on, että melkein joka päivä jossain vaiheessa sataa (kuten nyt), joten aamuisin pitää tehdä valintoja pyörän ja ratikan välillä. Yleensä käy vielä niin, että vaikka aamulla sataa, iltapäivällä aurinko paistaa ihan muina miehinä.

Kämppikseni P muutti pois, ja tilalle tuli intialainen poika, jonka nimeä en varmaan koskaan opi, ja intialaisella on niin kummallinen aksentti, että aivokapasiteettini ei meinaa riittää. Ehkä harjoitus tekee mestarin? P aikoo ilmeisesti laittaa minulle ja toiselle kämppikselleni E:lle ruokaa tänään illalla uudessa kodissaan, kivaa. Olen jo alkanut ajatella ja nähdä unia englanniksi sosiaalisoinnin lisäännyttyä..

Vuorovaikutteisuutta

2007-09-03T22:16:18Z

Varastin raisaisverigeltä:

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä.
Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta.
Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan.
(En ihmisistä viitti ottaa kuvia tällai kaikkiennähtävilläolevaan blogiin, mut muuten)

Täällä sataa niimpalkauhjast.
Täti on nyt vähän väsynyt kaikkeen ihmettelyyn ja katseluun ja tänään oli ihan pakko pitää vaan niinku vapaapäivä. Jäin koukkuun Zadie Smithin Kauneudesta:an (On Beauty) ja luin sitä melkein kolmesataa sivua, vaikka sen käännös aiheuttaa ähkintää - vuoropuhelu tökkii ja slangi tökkii. Periaatteessa olisi kauhean kiva lukea kaikki englanninkielinen kirjallisuus aina alkukielellä, mutta oikeasti keskivertopäivinä se vain on aivokapasiteetille liian suuri rasite, käy melkein kuntoilusta.
Eilen herra P meni vinttiin ja siellä oli kaikkea jännää, kuten sedänmuotoinen lampunjalka ja omassa kaapissani sijaitsevan karvaisen oranssin lampun kaksonen (se kaappikaksonenkin meni nyt vinttiin...) ja pelkäsin koko ajan, että tikkaat kaatuu, kun se vintti on luukku katossa. Pidän vinteistä. Itse yritin luonnollisesti mennä vinttiin välittömästi kun olin tullut maahan ja havainnut ne tikkaat kattoterassilla, mutta pelkään korkeita paikkoja vähintään terveen itsesuojeluvaiston verran ja emmää uskaltanut kun ne tikkaat oli niin huterat eikä kotona ollut ketään keräämässä jäännöksiäni kokolattiamatolta jos olisin pudonnut.

Täällä on sellainen valtava taidemuseo kuin Boijmans van Beuningen, ja se Museumkaart on ihan ehdoton, koska tuolla museossa tulee museoähky suunnilleen puolessavälissä - pitää käydä useampana päivänä. Paljon aika peruskauraa menneiltä vuosisadoilta, mutta oli hienoa nähdä aitoja Hieronymus Boscheja, ja Kokoschkoja ja Daleja ja siellä oli myös ihan hervoton nykytaidetta esittelevä huone/sali/halli, johon olisi oikeasti tarvinnut polkupyörän.

Museon lähellä on sellainen katu kuin Witte de Withstraat, joka on täynnä kaiken maailman gallerioita ja artsuputiikkeja ja artsukahviloita. Siellä on myös nykytaidemuseo Witte de With, sekä galleria nimeltä Blaak10, joka on käsittääkseni omistautunut Willem de Kooning Academien, siis vaihtokouluni, entisten ja nykyisten opiskelijoiden näyttelyille. Viimeksi siellä oli kokeilevaa vaatesuunnittelua ja valtavankokoisia lyijykynäpiirrosnaamoja. Ja videotaidetta, josta en oikein saanut otetta. Ylipäänsä minun on kamalan vaikea saada otetta videotaiteesta. Olen ehkä yksinkertainen, mutta kaipaan tarinoita, väsyn hirveän helposti äärimmäiseen käsitteellisyyteen, sekä sellaiseen että museossa pyörii luuppina video jossa omena kelluu puoli tuntia syksyisellä lammella (nähty). On ihan liikaa sellaista, että pitäisi hallita kammottavat määrät taustatietoa, tai pistää muuten aivonsa käymään ylikierroksilla, jotta pystyisi tajuamaan, mistä teoksessa on kyse. Lisää oivaltavuutta, kerronnallisuutta ja huumorintajua, sekä ymmärrettävyyttä ja kommunikointia, kiitos!

Wandelaar

2007-09-01T16:04:48Z

Tänään melkein lähdin eläintarhaan, mutta sen sijaan päätin harhailla lähiseuduilla ja katsoa mitä löytyy. Hyvä päätös; retki osoittautui joka tapauksessa aika eläimelliseksi.

Ensinnäkin melkein meidän naapurissa on tuommoinen jonkinlainen lasten teemapuisto, jossa voi mm. ajelehtia joutsenenmuotoisilla veneillä pienellä lammella. (Siitä ehkä muuten tämän kadun nimi, Vijver=lammikko) (Satu, sun TÄYTYY tulla tänne ja ottaa Vik mukaan, kummitäti tahtoo tekosyyn päästä joutsenajelehtimaan!)

Käveltyäni jonkin matkaa päädyin paikalliselle virkistys-ulkoilu-metsä-niitty- alueelle. Siellä oli heppoja!

Ylitin sillan (koska täällä tosiaan on vettä ihan joka paikassa)

..ja menin

,

NAUTOJA!!
Ihan noin vain, keskellä yleistä kulkuväylää, äitinauta ja vauvanauta.
(En uskaltanut mennä lähelle, kun en tienny mitä tuommoiset tekee jos niitä häiritään)

Sitten ne lähtivät kävelemään.

Ja arvatkaapa mitä sitten?

LISÄÄ NAUTOJA!

Sitten ne parkkeerasivat.

Siis: tunnistamatonta lajiketta olevia nautoja ulkoilemassa muina miehinä kaikkien muiden ulkoilijoiden keskellä. Selvä. Olivatko ne kenties jonkun? Onko paikallinen puisto-osasto tuonut ne tuonne viihdyttämään paikallisia reippailijoita? Vai ovatko ne ehkä karanneet? Käsittämätöntä.

Kävelin eteenpäin ja pysähdyin istumaan nurmikkoaukion laitaan, jolloin kohtasin toisenlaisen toverin:

Ja kotiin palatessani vastaan tuli jälleen yksi esimerkki paikallisesta ympäristötaiteesta (ja paikallisesta huumorintajusta).

"Manhood", thought Dickie, "is a very serious business".

2007-08-30T21:29:03Z

Eilen kävin rekisteröitymässä kaupunkilaiseksi. Byrokratia! Kaupungin nettisivuilla sanotaan, että jos on maassa yli 3kk, täytyy rekisteröityä, ja Vuokraemäntä sanoo, että voi tulla tarkastajat ja jos täällä asuu rekisteröimättömiä ihmisiä, tulee saiputtaa. Kaupungintalon täti sanoi, että 6kk maassa on liian vähän, että ei pysty rekisteröimään, mutta sitten se kuitenkin teki jotain ja kaikki olikin ok ja joudun menemään sinne rekisteröitymään ulos sitten kun poistun. (Valehtelin kaavakkeeseen isäni syntymäpäivän kun tuli paniikki-blackout, en ollut yhtään varautunut että ne haluaa tietää jotain sellaista..) Tässä talossa on viisi tyyppiä, joiden on tarvinnut tehdä tuo tässä äskettäin, ja kaikille on sanottu eri juttuja, joiltain on pyydetty Vuokraemännän passin kopio ja joiltain ei jne. Kaupungintalo sinänsä oli ihan kunnioitustaherättävä pytinki, sinne ei tee mieli mennä ihan turhissa asioissa.

(Olen hirveän huono turistikuvaaja, haluan aina saada kameran mahdollisimman nopeasti pois käsistä kun hävettää olla turistillinen ja en koskaan ehdi nähdä kuvakulmavaivaa.)

Rakas entinen työpaikkani maksoi palkkaa ajoissa ja suoritin hieman ostoksia.

Ja tänään kävin Amsterdamissa, sain Vuokraemännältä Museumkaartin joka menee pian vanhaksi ja jolla pääsee hyvin moneen tämän valtakunnan museoon. Kävin Van Gogh- museossa, joka oli täynnä amerikkalaisia turisteja. En ollut ikänä ennen nähnyt Van Goghin varhaistöitä, sivistyin taas vähän lisää. Ja osasin suunnistaa! Reilillä en tajunnut yhtään koko kaupunkia, mutta nyt kävelin vaistomaisesti juuri sinne mihin piti. Hain myös Loose Knits- kortteja, jokin minussa rauhoittui nyt, koska harmittelin monta kuukautta reilin jälkeen, etten ostanut niitä enempää.

Pidän enemmän Rotterdamista kuin Amsterdamista. Amsterdam on täynnä kapeita hankalia katuja, polkupyöriä ja amerikkalaisia turisteja. Rotterdamkin on täynnä pyöriä, mutta tässä kaupungissa on jotain järkeä. Täällä on tilaa hengittää. Amsterdamilla on myös jumalattoman huono slogan, IAmsterdam. Aaaargh. Tällaisissa tapauksissa pitää kuitenkin aina muistaa tuo surullinen mainoslause "kaikki lisätty sokeri poistettu", sitä alemmaksi ei pääse.

Amsterdamista Waterloopleinin läheltä (siellä oli ihan samat tavarat kuin toukokuussakin), söin tässä Albert Heijnin eli paikallisen ruokakauppaketjun sämpylän jonka sisällä oli omenaa, pähkinää ja valkohomejuustoa, mistä Fazer Amican lounasleipäjaosto voisi ottaa vähän oppia.

Rembrandtin patsas ja paljon tyyppipatsaita, oli vähän vaikee erottaa ketkä on oikeita ja ketkä patsaita..

Ei voi mennä Amsterdamiin ottamatta kanaalikuvaa.

Joku.

Tämmöinen on Rotterdamissa yhden liikenneympyrän keskellä, suihkulähde ja kaulailevat oksista tehdyt kirahvit... (Ratikkakiskot kiertää sitä ja niiden välissä kasvaa ruohoa, mikä on hyvin sympaattista) (Huomaa kyltti "Fokkema Linssen Notarissen"! Onkohan tää Hollannin Turku?)

Kävelin varmaan 300 kilometriä ja kotiin tultuani olin hyvin väsynyt, mutta sitten Vuokraemäntä tuli käymään ja istuttiin olohuoneessa rupattelemassa ja ihmettelemässä langattoman netin käytöstä Vuokraemännän ja kämppikseni herra P:n kanssa, ja se piristytti. (Sain myös portfoliokehuja ja kehoituksen mennä jonain päivänä soittamaan alakertalaisten ovikelloa, koska se kuulemma on oikein asiaankuuluvaa ja toivottua - on kyllä tosiaan joku mukavien ihmisten keskittymä tämä Tweede Vijverstraat!) Seuraavaksi yritän myöhentää vuorokausirytmiäni normaaliksi katsomalla vähän Niin sanottua elämääni, sillä olen herännyt niin typeriin aikoihin. Vain hullut nousevat sängystä ennen kymmentä ellei ole pakko!

Verhuurder

2007-08-28T19:57:43Z

Kiitos kaikille ovien kehujille edellisessä merkinnässä, mää tykkään niistä ja!

Kun odottelin Vuokraemäntää käymään aamupäivällä, selasin pientä hyödyllistä lehdykkää, joka kertoo kaikki käymisen arvoiset paikat tässä kaupungissa, ja yritin löytää kitschiin erikoistunutta putiikkia (en pysty lepäämään ennen kuin olen saanut sen puutarhatontun, ja sen on oltava iso). Päivästä ei kuitenkaan tullut yhtään harhailullinen eikä putiikillinen, sillä Vuokraemäntä nappasi minut mukaansa ja tulin kotiin vasta nyt ja yritän totutella taas ajattelemaan suomeksi. Vuokraemäntä on melkein sydäntäsärkevän sympaattinen, haluaa tutustua kaikkiin vuokralaisiinsa oikein kunnolla, pitää elämäntehtävänään olla kiltti kaikille koska monet eurooppalaiset ovat olleet kilttejä hänelle itselleen kun hän harhaili nuorena australialaisena ympäri Eurooppaa, liftaten ja lopulta päätyen töihin Hollantiin sairaanhoitajaksi. Vuokraemännällä on lonkassa vikaa ja täksi Vuokraemäntä tarvitsee apua esimerkiksi käydessään tukussa hakemassa ruokia arkkitehtitoimistolleen, varsinkin nyt kun arkkitehtitoimistolla on suuret viisivuotisbileet syyskuun neljäntenä(toista?) (joihin minäkin olen muuten kutsuttu haha! Kuulemma iltapäivällä on ensin asialliset juhlat bisnestyypeille, sitten semirennot juhlat sekä bisnestyypeille että ystäville ja illalla hyvin rento disco dj:ineen, ja vieraat saavat valita mihin tahtovat tulla) (Tukussa oli suunnilleen kaikesta maistiaisia, autoin valitsemaan fetaoliivileivänpäällisen ja juustoja tuli mätettyä, juustonteon ne tässä maassa todellakin osaavat). Kävin siis myös näkemässä arkkitehtitoimiston, josta Vuokraemäntä oli hyvin otettu, se on ihan Rotterdamin keskustassa, hyvin hieno ja trendikäs ja moderni ja mustavalkoinen. Vuokraemännän tytär opiskelee Haagissa sisä-ja ulkoarkkitehtuuria ja on arkkitehtitoimistossa ja myös sympaattinen, tapasin hänetkin.

Kuulemma Vuokraemännän vuokralaiset toisinaan ansaitsevat rahaa esimerkiksi silittämällä tai siivoamalla Vuokraemännän kotona, sillä hän ei lonkkavaivansa takia voi tehdä kotiaskareita, ja minäkin sain kunnian tutustua tähän rahanansaintimuotoon - tosin ensin Vuokraemäntä kierrätti meitä kylässä, jossa hän asuu ja jonka nimestä en kuolemaksenikaan saanut selvää. Hyvin idyllinen, hyvin hollantilainen kylä kanaaleineen ja vanhoine ja vanhaaleikkivine ja uusine taloineen ja tiilineen ja geometrisine puutarhoineen (mutta ei puutarhatonttuineen, Vuokraemäntä sanoi hollantilaisten olevan aivan liian vakavia sellaiseen ja puisteli päätään toivomukselleni saada yksi would it be in state of a boyfriend?), pysähdyimme kahvillekin pieneen hyvin trendikkääseen kahvilaan, jossa "coffee" oli espresso, tämä pitää aina muistaa tässä maassa. Vuokraemännän asunto oli toki mainitsemisen arvoinen sinänsä, Vuokraemännän arkkitehtimiehen suunnittelema, se mies oli suunnitellut suuren osan muistakin kylän taloista, ja se talo oli kuin suoraan asuntomessuilta, kolmemetriset huoneet ja erittäin skandinaavisen pelkistetty (ja kyllä, ne pitävät kenkiä sisällä, talossa ei ollut edes mattoja, "jotta voisi esimerkiksi pyöräillä tai rullaluistella sisällä jos tahtoo") ja jotkut tyypit olivat käyneet päivällä asentamassa pihanurmikkoon spottivalot "aivan väärin". Silitin kaksi tuntia Vuokraemännän miehen paitoja ja ansaitsin 12 euroa sekä makaroni-pinaatti-mozzarella-aterian. Yritimme löytää molempien musiikkimakua vastaavaa musiikkia heikolla menestyksellä ja puhuimme kaikesta mahdollisesta, siitä miten Vuokraemäntä oli löytänyt irakilaisen huippulahjakkaan arkkitehdin pakolaiskeskuksesta arkkitehtitoimistoon töihin ja miten jotkut ihmiset eivät ole kilteille ihmisille kilttejä takaisin ja kulttuureista ja avioliitoista jne jne jne ja oli kovin mielenkiintoinen päivä, mutta oli myös autuaallista yhdeksän tunnin jälkeen kiivetä omat kokolattiamattoportaat omaan kokolattiamattohuoneeseen cashewpähkinäleviteleipien kanssa ja pistää ovi kiinni ja musiikki soimaan ja ryhtyä olemaan Ihan Hiljaa. Suomeksi.

Traput ylös meidän ovelle.

Olkkaria.

Lisää olkkaria.

2e Vijverstraat, olkkarin ikkunasta.

Ikkunanäkymää

Lisää ikkunanäkymää.

Huoneestani kattoterassille.

Ja sit sitä kattoterassia.

Tääl mää nyy ole

2007-08-26T21:40:09Z

Löysin jonkun langattoman verkon ja sniikkailin nettiin... Terveisiä vaan Hollannista! Olen yksin kotona, kämppikseni ovat kuulemma lomalla, mikä on sekä hyvä että huono. Hyvä sikäli, että nyt on hyvä tilaisuus availla kaikki kaapit ja tutkia lokerot (ja tiputtaa vahingossa aterinlaatikko lattialle niin että kaikki haarukat ja veitset leviää ympäriinsä ja sotkea siten laatikossa ollut mahdollinen järjestys), ja huono sikäli että ei pysty kysymään esim. astiapolitiikasta - pitääkö huomenna etsiytyä paikalliseen tarjoustaloon halpojen muovikippojen toivossa?

Olen matkustanut koko päivän, lento oli vähintään tunnin myöhässä, onneksi oli Otto-angstausseuraa kun se tuli samalla koneella. Ja onneksi tällä kertaa juna meni sinne mihin lupasikin. Vuokraemäntä tosiaan aikoi taannoin tulla hakemaan minut Rotterdamin asemalta, mutta ei tullutkaan vuokraemäntää, vaan skotlantilainen Gregor, joka kantoi mun rinkkaa ja puhui skotlantia ja yritin kovasti ymmärtää ja keskustella. Kuvittelin ymmärtäväni englantia puhuvia ihmisiä oikein mainiosti, mutta en vissiin ole ennen yrittänyt kommunikoida tarpeeksi HC-aksentillisten tyyppien kanssa.

Uusi koti on viehättävä. Fiilistelen edelleen kattoterassia. Huoneeni on sisustettu hyvin minämäisesti. Olohuoneessa on pitkäkarvainen beige kokolattiamatto, ja huoneessani on oranssi kämäisehkö niinikään kokolattiamatto, voihan eurooppalaiset, mitä vikaa muka on esim. parketissa? Tai edes muovimatossa? Joka tapauksessa, edelleen on olo että tulen viihtymään tässä kodissa.

Tuolta alhaalta tullaan sisään rappuun.

Keittiö.

Olkkari.

Portaat yläkertaan.

Mun huonetta.

"Näkymä" kattoterassilta. Pitää kuvailla lisää ympäristöä sit joskus kun tulee päivä..

Op reis

2007-07-25T05:11:07Z

Tässä on mun koulu.

Omituinen patsas tulevaa koulua vastapäätä Blaakin asemalla.

Metroasema Blaak. Tää on jotakuinkin vastapäätä kouluani.

Ja tää on niitten pääkirjasto :D Hakkaa Turun uuden kirjaston noin kuusisataa-nolla..

Pysy kylmänä.

Mää Maas- joen rannalla. Sain oudoksuvia katseita, kun otin itsestäni itselaukaisijalla kuvia kamera roskisten päällä, mut hitto, jotenkin yksinmatkustavankin pitää saada ne turistiposeerauskuvat otettua!

Rotterdam oli hyvin suurelta osin remontissa. Esim. koko Centraal- aseman edusta oli yhtä työmaata. Epäilen, että ufoarkkitehtuuri ufoarkkitehtuurillistuu vielä lisää, kunhan remontit etenee.

Pahoittelen vinoja kuvia, jotenkin se kaupunki väänsi kuvakulmani tällaisiksi.. T: nimim. "Kun ei osata muuten ottaa hyviä valokuvia, tavoitellaan erikoisuutta kallistamalla kameraa 35°"

St. Laurenskerk, kaupungin ainoa pommituksista säilynyt myöhäisgoottilainen rakennus. Rotterdamhan pommitettiin aika lailla maan tasalle toisessa maailmansodassa, mikä tietenkin antoi oivat mahdollisuudet myöhempien vuosikymmenten ufoarkkitehtuurille.

Hond in de goot = "koira katuojassa"? Was?

Kuutiotalot! Nämäkin sijaitsevat yllättäin Blaakilla. "The concept of the thirty-eight homes was to build them like trees in a forest", kertoo opaslehtinen. Se varoittaa myös, että jotkut ihmiset menettävät tasapainonsa kuutiotalossa, koska seinät ovat vinossa. Yksi niistä on avoin yleisölle, kävin siinä ja pysyin pystyssä.

Taustalla näkyy White House, Rotterdamin suunnilleen toinen jäljelläoleva ennen sotaa rakennettu pytinki.

Vaikuttikohan kuutiotalossa käynti ratkaisevasti näihin kuvakulmiin? Tää on Kunsthallista, sen ulkopuolella oli varsin viehättävä Museumpark lampineen. Ja sisäpuolella naamanäyttely! Kaikki varmaan tietää, miten esim. pistorasia muodostaa kasvot, ja se Kunsthallin näyttely koostui valokuvista, jotka esittivät lähinnä erilaisia työkaluja ja vähän rakennuksiakin, joissa oli naama, ja se veti kyllä hymyn korviin loppupäiväksi - mun mielestä maailma tarvitsee ehdottomasti lisää taidetta, joka on sekä oivaltavaa että hyväfiilistyttävää.

Valkea elefantti. Museumparkissa sijaitsee Kunsthallin lisäksi Boijmans van Beuningen -taidemuseo, Alankomaiden arkkitehtuuri-instituutti ja luonnontieteellinen museo, joissa en käynyt ja joissa aion käydä. Iso korppi on luonnontieteellisen vierestä:

Kunsthallin vessan peilissä käsketään ottamaan itsestä valokuva ja katsomaan peiliin.

Museumparkissa oli pylly!

Näyttää kuin tuuli puhaltaisi tämän kuvan asioita kumoon.

Sitten ainoa kuva, jonka tulin ottaneeksi tulevalta asuinalueeltani - sorsankka, luonnollinen seuraus siitä kun sorsia ja ankkoja asuu samassa lätäkössä. Siellä oli myös ihan JUMALATTOMAN VALTAVIA HANHIA. Ne oli varmaan metrin korkuisia! En yhtään ihmettele, että joku on joskus inspiroitunut kirjoittamaan kirjan, jossa pieni tyyppi ratsastaa villihanhien selässä. Huhhuh. Itse asuinalue oli jotenkin kauhean englantilainen, sellaista upper middle class -aluetta jossa on paljon lapsia ja gerberoita ja suihkulähteitä ja toisissaankiinniolevia kolmekerroksisia tiilitaloja. Puutarhatonttuja en ihme kyllä nähnyt yhtäkään, mutta olen vannonut, että välittömästi muutettuani käyn ostamassa itselleni sellaisen. Mulla on kattoterassi! Huoneeni on aika pieni, mutta hyvin sievä, vinokattoinen ullakkohuone. Kotimme on kaksikerroksinen, jaan yläkerran ranskalaisen herra P:n kanssa, alakerrassa asuu unkarilainen neiti E - kansainvälinen meininki siis! Alakerrassa asuva rouva L tuli näyttämään minulle tulevan kotini ja oli n. maailman ihanin, siitäkin huolimatta että menin sinne ensin vääränä päivänä. Tapasin myös herra P:n, joka oli hyvin sympaattinen. Kokolattiamattoa ei tietenkään voi Keski-Euroopassa välttää, mutta muuten olen ensinäkemältä ihastunut tulevaan kotiini. Vuokraemäntäkin vaikuttaa suunnilleen maailman mukavimmalta ihmiseltä, sain äsken sähköpostia jossa se pyytää ilmoittamaan ajan, jolloin saavun, jotta voi valmistautua hakemaan minut asemalta silloin. Enkä ollut edes tullut ajatelleeksi vaihtoehtoa sille, että sulloudun pakaaseineni ratikkaan!

Saatoin edellisessä merkinnässä tulla sanoneeksi, että onpas nössöä kun juna menee suoraan Schipholilta Rotterdam Centraalille. Hitot meni. Pitää muistaa, että Hollanti ei ole Saksa. Juna pysähtyi Leidenissä ja kaiuttimista kerrottiin kauheasti jotain, tietenkin ainoastaan hollanniksi. Onneksi eräs kiltti nainen tuli kysymään, että eksää nyt tajua että tää juna jää tähän, ja neuvoi minut toiseen junaan, joka meni Goudaan, ja jossa piti vaihtaa Rotterdamin junaan. Opetus numero yksi: Tajua hollantia edes sen verran, että ymmärrät mitä junassa sanotaan. Opetus numero kaksi: Lähde hemmetin ajoissa, jos pitää ehtiä esimerkiksi toisen kaupungin lentokenttään. Opetus numero kolme: Hostellien suhteen hinta ja laatu valitettavasti kulkevat käsi kädessä. Luulin jo nähneeni kaiken, mutta hostelli Mafkees oli ihan vankila. Alakerran sekasukupuolidormissa 125 sänkyä, joissa ei ollut mitään muuta kuin muovinen patja. Valtavan makuusalin yläkerrassa oli vessat ja vessojen vieressä naisten dormi, n. 30 sänkyä, nukuin siellä. Opetus numero neljä: Matkatessasi kesällä älä hemmetissä ota makuupussia mukaan, vaan pussilakana. Luojan kiitos unohdin makuupussini kotiin ja löysin varsin mukiinmenevän pussilakanasetin paikallisesta halpahallista, mutta silti hostellissa ei ollut happea. Torstaiyönä olin ainoa tyyppi naisten dormissa, ja nukuin maailman huonoimmin, sillä a) stressasin lentokentälle ehtimisestä ja b) jostain syystä dormissa ravasi koko ajan alakerran porukkaa ihmettelemässä, että mikäs tämä tämmöinen huone täällä vessojen vieressä on. Ja yhdessä vaiheessa heräsin siihen, että siellä oli alaston mies. En haluaisi olla mitenkään rajoittunut, mutta musta julkisilla paikoilla alasti hengailu on epäilyttävää, ja siihen ei todellakaan ole miellyttävää herätä..

Yhteenveto: Pidän kaupungista ensitapaamisella ja luulen, että yhteiselomme tulee sujumaan, odotan innolla. Lentoliput varattu 26.8. Siihen on kuukausi.

Bliksembezoek

2007-07-17T20:17:06Z

Huomenna lähden Rotterdam-pikavisiitille. Seitsemän tuntia aikaa stressata kaikkien asiakirjojen mukanaolosta ja siitä kuivaako pikkuhousut rättipatterilla aamuun mennessä ja sataako vaiko eikö sadako ja pistääkö hame vai housut, ja herätäkö kello viisi vai puoli kuusi ja mistä löytyy typerä minigrip-pussi typerille nestesääntönesteille. Viimeinen erä likaisia lautasia lilluu tiskialtaassa ja niiden jälkeen pitää mennä nukkumaan, vaikka ne onkin vain tiskivuoren huippu.

Huomenna kello yhdeksäntoista kolmekymmentä tapaan Naapurin ja Asunnon. Naapuri kirjoitti sähköpostissaan, että siitä olisi kiva viedä minut joulun aikaan merimieskirkolle, missä on suomijoulutapahtumaa. Ja kirkko. En ihan vakuutu, koska suomijoulu nyt on nähty ja suomikirkkoon olen liian epäkiinnostunut pakana (hollantijoulukirkko sitä vastoin kiinnostaisi paljonkin), mutta olen otettu, nuo ihmiset ovat jotenkin ihan epäuskottavan ystävällisiä, varsinkin tämänpäiväisten supertympeiden suomi-ihmisten jälkeen. Tympeät ja vaativat ja valittavat ja ärisevät ihmiset! Onneksi onneksi seuraavaan viiteen päivään ei tarvitse yhtään asiakaspalvella!

Olen jo fiilistellyt http://www.bahn.de -sivustoa varmaan ihan riittämiin, mutta jos tätä lukee joku sellainen joka aikoo reissata Euroopassa ja ei ole vielä päässyt fiilistelyistäni osalliseksi, niin tiedoksi: Saksan rautatiet mein Mann! Saksan rautateiden nettisivuilta näkee kaikki mahdolliset Euroopan aikataulut. Esimerkiksi jos tahtoo junailla Helsingistä Düsseldorfiin Ruotsin kautta, bahn.de kertoo missä pitää vaihtaa ja koska ja millä laiturilla. Ja kun päästään Saksan puolelle, kuvioon astuu tuo maanmainio Reiseplan, joka on junan istuimilla satunnaisesti lojuva läpyskä, jossa kerrotaan millä asemilla pysähdytään ja kuinka paljon. Tietenkin myös kun päästään Saksan puolelle kuvioon astuvat viiksekkäät konduktöörit. Ja Bundespolizei, joiden nokan ohitse pystyisi salakuljettamaan hyvin helposti mietoa huumetta Hollannista junaitse jos haluaisi. Bahn.de auttoi minua äsken tajuamaan, että päästäkseni Amsterdamin Schipholilta Rotterdam Centraalille ei tarvikaan nousta edes junasta kertaakaan pois. Helppoa! Ja vähän nössöäkin, tuommoinen seikkailujen minimointi.

(Jostain syystä merkinnän loppuosa hävisi bittiavaruuteen, himskatti! Emmää enää muista mitä siinä luki. Mutta voisin vielä hehkuttaa, että sain tietää, että Rotterdamissakin on Maoz, tuo mainio kävelyfalafelpaikka, missä saa itse ahtaa omat täytteensä falafeliin ja maksaa jotain neljä euroa, vai oliko se kolme, ja syöminen on hemmetin vaikeaa mutta hyvää on. Vaikka parhaat falafelit silti saa Kölnistä, niissä on hapankaalia!)

Vijverstraat, osa II

2007-07-10T17:20:23Z

Poistakaa "Potentiaalisesta vuokraemännästä" sana "potentiaalinen", koska tosiaan sain sen huoneen. Kodin löytäminen toisesta maasta netin välityksellä siis ON mahdollista. Ihmeellistä. (Eikä se huone edes ole se kuvan valkoinen, vaan siellä on Lämpimiä Värisävyjä ja itämaishenkinen koristetyyny. Ja oranssi karvainen valaisin.) Nyt pitää maksaa kauheella kiireellä holding fee, puolet kuukauden vuokrasta, mutta se täti lähetti sähköpostitse jopa tietoja työpaikastaan, "jos tuntuu epämukavalta maksaa niin paljon rahaa ihmiselle josta et tiedä mitään". Jotenkin luotan siihen ihmiseen, kaikki alkaa järjestyä. Enää pitää päättää, koska muutan.